Kirjoitukset tunnisteella 'luokittelematon' ↓

Kattelin pari iltaa sitten dokkarin Mr Lotharista. Ihan ok dokkari, siitä vain jäi mieleen kun Anssi totesi että aikuisviihdealan ihmiset eivät kaikki tule toimeen keskenään. Siitä tuli sitten mieleeni että jos siellä alalla on huonosti toimeen tulevia ihmisiä niin valokuvaajissa niitä vasta onkin. Oikeemmin on helpompi laskea ketkä tulevat toimeen kuin ketkä eivät. En oikeastaan keksi mitään alaa missä olisi enemmän bessenwissereitä. Jäänyt vähän sellainen kuva kun vaikkapa eri mallien ja omien kuvaajatuttujen kanssa olen jutellut että kaikki puhuvat paskaa toisista selän takana ja kehuvat itseään kilpaa.

Osa ei kestä kritiikkiä ja hermostuu sitten pienestäkin jutusta. Sitten oma lajinsa nämä kuvaajat ketkä jatkuvasti pitävät näitä mallien mustia listoja jne jne. Ok, osaltaan voisi olla tarpeenkin vaikkapa sitten ohareiden kanssa mutta itse en periaatteesta viitsi moiseen alkaa. Ja oharit ei ole koskaan ollut mulle ongelma, liekkö sitten tälläkin suora yhteys siihen et miksi joillekin kuvaajille sattuu paljon ohareita. Olisiko tarvetta mennä itseensä.

Sitten tälläiset setäkuvaajat. Seurailen enemmän tai vähemmän kuitekin mitä toiset julkaisee. Jossain kohtaa on alkanut häiritä kuvissa tiettyä setä-tapa kuvata. Olisi kuvassa mikä tahansa juttu niin aina pitää olla alasti. Ei niin muuta väliä kunhan malli on alasti. Tai sitten sellaiset superpienet bikinit, niiden kanssa posetetaan kädet pään päällä. Olisko tollaiset kuvat jo nähty? Kerran pari jos sellaiset on niin ok mutta jos joka mallin kanssa sama “teema” niin jotenkin haisee mun mielestä runkkukamalle… Voin olla väärässäkin. Samoin aina törmään kuviin joilta jossa on aina perse pitkällä poseeraamista, ei tämäkään mulle aukea. Miksi aina kuvissa tarvii olla puolialasti persvakoa esitellen, tunnistaako joku kuvat tai peräti oman tyylinsä kuvata ? ;)

Mutta voin olla väärässäkin. Mun mielestä ei vain ole juttu olla alasti, omissa kuvissani on usein myös alastomuutta mutta uskoisin ja väittäisin että niissä on jokin muukin juttu. Ja takuulla väitän että kenelläkään ei ole minkään valtakunnan sanomista mun tavasta toimia. Näkeekö joku malleista eron setäkuvaamisen ja vaikkapa mun tavan välillä?  Saa kommentoida tänne tai mailiin… Olen oikeesti kiinnostunut. Voin vaikka julkaista sitten kommentit luvan kanssa.

Setämiesten jutuissa näkee myös sen että samantyylistä kuvaa tulee vuodesta toiseen, luova ihminen kenen motiivi on tehdä hienoa kuvaa ja kehittyä ei tee saman kaavan kuvaa vuodesta toiseen. Kyllä tyhmäkin oppii ja jälki kehittyy jos homma kiinnostaa. Mutta jos motiivi on muualla niin kuvat toistavat itseään ja fiilis on “oles nyt alasti niin tehdään pari taidekuvaa”. Tää onkin sitten oma lajinsa, miten yleensä määritellään taidekuva. Mä en tiedä, tarvisi varmaan olla ensin 4 vuotta paksusankaisissa silmälaseissa taikissa ja kuvailla hasselilla samettihousuissa. Ehkä sitten tietäisin…

Model: Annika

DBTL oli ja meni. Loistopirskeet jälleen, kuvia pian esille. Monta pientä parannusta myös järjestelyissä jotka oli ainakin mun mieleeni ja taisi olla muidenkin koska käsittääkseni tuli kaikkien aikojen yleisöennätys. Sen verran raskas viikko että nyt voisi kuukauden mennä tipatta ja keskittyä myllyn ja tour de helsinkiin.

Vaakahuoneen rantaan on ilmestynyt vessa, tälläinen kolikoilla toimiva vessa missä on sisällä kaikki rosteria, mahdoton särkeä. Loistava idea kävi alussa mielessäni. Ja kun terassikierroksella oltiin fillareiden kanssa niin juhlistin uutta vessaa käymällä siellä kusella.

Ovessa siis on iso kyltti joka kertoo vessan olevan sekä, wc että lastenhoitohuone… Voi käydä vaihtaas vaipat jne jne. Sisällä kuitenkin yllätys suuri kun seinässä on tollainen merkintä. Mitä vittua ? Onko meillä tykittäminen jo niin in että sille tarvii olla ihan omat huoneen, 50sentin kolikolla pääsee suojaan sateelta joko vaihtamaan vauvalle vaipat tai tykittämään suoneen.

Karu idea ja paperilla ehkä toimivakin. Mutta haluan nähdä sen kun nistipellet oppii että tollainen paikka on olemassa ja alkavat noissa käydä piikillä. Kuinka kauan on paikka sellaisella siivossa että sinne voi ja on edes turvallista mennä pikkulapsen kanssa. Ihmettelen tosiaan mitä on päässä liikunut henkilöllä joka on vessan tilatessaan raksinyt myös kohdan “tykitysreikä kyllä [x] ei[ ]” kyllä ruutuun. Hyvähyvä ! Nappi ostos verorahoilla.

Mulla on itsellä vähän sellainen kanta rappiotykittäjien kanssa että meille voitaisiin antaa jokin saari jossa saisivat viettää omaa elämäänsä ja tykittää itsensä hengiltä. Vapaata rellestämistä kunnes jollain kertaa menee viiva hiukan pitkäksi ja suun vaahtoamisen ja näyttävän nykimisen jälkeen pumppu toppaakin kokonaan. Tämä olisi ainoastaan hyvä, näin luonto ottaisi automaattisesti tyhmän yksilön pois eikä tähän tuhrautuisi yhteiskunnan varoja sen enempää, tykitysreikiä myyvän firman liikevaihtoon jäävä vale tuskin näkyisi verotuloissa niin paljoa että sillä yhtään lisää musiikkitaloja tehtäisiin.

Itsensä hengiltä tykittävä narkkari unohtuu nopeasti eikä ketään edes kiinnosta, kun taas piikkien aiheuttamat murheet saattavat sellaiseen astuneen elämässä näkyä vuosia tai lopun elämää. Lumien sulatessa kuvasin keskustan alueella useassa paikalla verisiä ruiskuja tienvarsissa ilman suojaa… Itse en haluaisi tälläisiin törmätä missään yhteydessä niin että loukkaisin niihin itseni…

Model: Annika

Model: Annika

Model: Annika

Kiireinen päivä: Aamulla 0500 herätys, 1.5 tunnin lenkki maantiepyörällä, tahti tiivis… Kotiin, valmiiksi ladatun kahvikeittimen laukaisu ja mokka tulile. Kahvia ja duuniin, maasturilla. Kotiin, 2 tunnin lenkki maasturilla Ruissalon metsissä ja samalla kuvaus sovitussa mestassa.

Tuloksena jäätävän kova setti, mä ja malli tykkäs ja se riittääkin mulle… En ole mikään luontokuvaaja mutta olen maastopyörän kanssa noita paikkoja nähnyt lenkkeissäni ja ajatus jäänyt kytemään et tuollakin voisi kuvata hienoa settiä. Luonto on vaikee laji yhdistää ihmiskuviin ilman selkeetä visiota. Muutaman kerran kun noita paikkoja kiertää ja ehtii miettiä mitä kaikkea voisi kuvata alkoi idea jalostua päässä.

Setistä on tulossa paljon lisäkuvaa, josko vaikka päivänkuva tahdilla…

DBTL alkaisi myös huomenna, olisi tarjolla pieniä häitä… Torstaina sitten isolla vaihteella Stam1na ja WASP. Saa tulla nykäisemään hihasta.

Jokin uusi idea ja uusi malli voisi nostaa innostusta kuvata. Paras idea/malli yhdistelmä kuvataan. Kuvat myös mallin käyttöön.

Sami miuku viikate piste org

Loma olis paketissa. Vituttaisi jos ei olisi ollut niin hyvä 4 viikkoinen. Ei ongelmia palata duuniin.

Oikeestaan tein kaikkee mistä tykkään, oli perheen kesken chillailua, matkailua, fillarointia, jne jne jne. PRO. Sen verta kotimaan matkailuakin et ehdin nähdä montaa hyvää ystävää joita osaa en ole nähnyt vuosiin. Usean kanssa pikavisiitti mut hauska oli silti nähdä. Vaikken olekaan mikään läheisriippuvainen. En kaipaa sinänsä väkinäistä kyläilyä mut silloin kun se on omaehtoista se on kivaa.

Eli ei ollut väkinäisiä sukujuhlia tällekään kesää, ei mitään tilaisuuksia jossa saa kertoa kaikille 20 kertaa mitä teen jne. Noh, ei siitä sen enempää.

DBTL olis sitten ens viikolla jälleen. Jos ei muuta niin näkee osan tutuista joihin törmää sen kerran vuodessa, sopivassa sekoituksessa chillailua ja kuvailua, tosin team Nikon/Canon sekoituksena tänä vuonna. Taitaa olla 5 tai 6 vuosi peräkkäin kameran kanssa heilumista tuolla. Tänä vuonna teema ois fiilissetti, bändien kuvat vois olla joka vuosi samat eikä kuvaa huomais eroa, jos keskittyisi hauskanpidon kuvailuun tällä kertaa + hyvään seuraan. Ja jos ei muuta niin onhan siellä klubikeikkana jumalauta Danny, iso D… Staminan livekunto on kiva tsekata ja jotain muita vakionaamoja.

Mut ketä tääkin juttu kiinnostaa? Ketä oikeesti lukee tätä. En muuten oikeesti enään keksi mitä tää blogi ruokkii, muuta kuin operaattoria valtavan liikenteen kautta. Tarvis keksiä jokin uusi juttu tän ja kuvaamisen kanssa mistä innostuis, kaipaan kuvaamisen kanssa sellaista poltetta mitä vaikkapa fillaroinnin kanssa. Mietin joskus viikon etukäteen ja mietin mitkä aamut voin nousta vitoselta ja ehdin ajaa pari tuntia, samoin illat, ihan luksusta. Blogin ja kuvaamisen kanssa ei ole sellaista.

Jotain kuvaussäätöjä on mutta ei ne herätä sellaista poltetta mikä joskus oli, varsinkin kovimmillaan jokin vuosi sitten. Silloin homma ruokki itseään. Välillä taas jaksoi kirjoittaa ja avautua jutuista ja sekään ei oikein maksa vaivaa. Sain jäätävän väittelyn erään ihmisen kanssa ketä luki mun juttuja autoilija versus fillaroitsija eikä juttu ollut livenä yhtä hauskaa. Oli tappelu melko liki. Ei sillä, en anna tuumaakaan mielipiteissäni periksi mutta en jaksa käyttää aikaa tyhmän ihmisen kanssa väittelemiseen. Kirjoittaminen on muutenkin hiukan fiilislaji, joko huvittaa tai ei huvita, jos ei huvita niin juttu on yleensä vielä enemmän shaibaa.

Ja taas kuvaaminen, harrastuksena todella jees mut alkaa tulla nopeesti korvista jos homma alkaa maistua duunilta. Nykyään muutenkin kaikki ketä omistaa järkkärin ovat ammattikuvaajia :D Mä todellakin kannatan käytäntöä että ammattinimike pitää suojata, jos ei osaa tiettyjä juttuja ei saa itseään nimittää valokuvaajaksi. Näin tulisi ehkä jokin roti. Tai mistä mä tiedän, kun taas mussa duunin puolesta asuva kapitalistinen puoli sanoo että jokainen julkaisija ostaa kuvansa sieltä mistä ne halvimmalla saa.

Sitäpaitsi en usko että blogit tulee muutenkaan jatkamaan elämäänsä loputtomiin, tälläisen pikkunäppärän piperryksen julkaisuun on kätevä systeemini naamakirja tai Google+ joka näyttää todella hyvältä systeemiltä.

Ainiin, kävi mielessä ostaa isompi asunto. Huomasin sattumalta et kadun toisella puolella olisi isompi kämppä järkevään hintaan ollakseen keskustassa. Tosin kämpässä olisi ollut pientä remppaa, noh kait tollaiset hoituu ajattelin. Kämppä oli isompi mut taas nykyisen kämpän arvo on noussut niin että tiedän jotta tän hinnalla olisi rahoitettu kevyesti ostos. Miksen ostanut, satuin vahingossa lukemaan kerran keskustelua asunnon rakentamisesta ja siitä kuinka vitunmoinen savotta se on. Tulkoon vaikka kuinka paljon halvemmaksi, vitullinen homma se silti on. Siitä sitten miettisin että missähän välissä kämppä nikkaroisi, uudessa kun olisi ollut pientä pintaremppaa aika paljonkin ja mm köökki oli puoliksi asennettu ja sitten tullut jokin kuvio ja kämppä myyntiin.

No tää muhi edelleen silti mielessä kunnes tarvi hakea rautakaupasta sellaista ankkurimassaa ja propata sillä fillariteline tukevammin seinään. Paikallisessa rautakaupassa oli kusipäinen myyjä ketä ei oikeasti kiinnnostanut mun asia ja se että mä en tajua noista tarpeeksi. Käsitän että myyjä olis siellä siksi että se osaa neuvoa? voin olla väärässäkin… aikani pörräsin ja jätin kamat tiskille ja painuin helvettiin koko kaupasta. Maksan jollekin kaverille ketä osaa hommaan ja pistää ton kiinni. Tää karisutti kyllä remppa-ajatukset mielestä. Jos yhden tarvikkeen ostamisessa menee noin kauan eikä tule valmista niin mun hermot ei koskaan riittäisi koko kämpän remppaamiseen.

Mun vapaa-aika on niin kallista että ei ole mitään toivoa että alkaisin sitä käyttämään moiseen hommaan. Neva, josku toi tykätä ja ostaa jos tykkää käyttää kaiken vapaa-aikansa moiseen, en mä.

Juhlintaa…

Olipas toimiva ohjelma juhlia synttäreitä + hääpäivää. Olen sen miljoona kertaa käynyt Helsingissä mutten koskaan nähnyt yhtä paljon kaupunkia… Oltiin pari yötä keskustassa hotellissa ja vuokrattiin jopot… 7 Tuntia jopoilua pitkin kaupunkia sopivalla nesteytyksellä, ei paljon kivempaa päiväohjelmaa voisi olla. Ainoa miinus että kilpailuvietti nosti päätään jossain kohtaa ja piti toki jopoillakin pikku skaba ottaa ;) Mainittakoon et joposta loppuu aika nopeesti välitykset kesken ja sarvien asennon vuoksi seisaaltaa ylämäkeen raivona polkeminen ei oikein skulaa. Mut kivaa oli. Iso käsi rouvalla ketä tollainen setin järkkäsi, varsinkin kun tiedän ja tiedostan ettei lähipiirille fillarointi ole niin kiva juttu mitä se itselleni on.

Mut suosittelen oikeestaan kaupunkiin kun kaupunkiin liikkumiseen fillaria, näkee niin erilaisia juttui ettei millään muulla välineellä ikinä. Muutenkin varsin onnistunut laatuaika. Hyvää safkaa ja seuraa ilman luurin pirinää. Ajatus olisikin käydä syksyllä vielä jatkamassa maantiekautta Hollannissa vähän samalla meiningillä. Tosin vähemmän viiniä ja jopon tilalle paikallinen vuokrakilpuri.

Sitten hiukkasen pohdintaa… Kuvasin tänään ystäväperheen rippihässäkät. Jotenkin mieltää että kun nappulat on rippikoulussa ne on isoja jo. No sitten tuli mieleen että N on tossa iässä 3 vuoden päästä. Wtf, missä aika on näin kulunut, juurihan oli hetki kun N täytti 3kk ja ostin lahjaksi pleikkarin… Sama tyyppi tulee nyt duuniin ja käydään yhdessä päiväsaikaan lounastamassa :) N onkin varsinainen ruokakriitikko, lounasturku.fi saitilta taristaa et missä kannattaa käydä syömässä.

Samoin kovin on I kasvanut ajoista kun piirteli tussilla seiniin, nytten puuhaa kuvataide erikoisluokalla ja löytää itsensä varmasti jossain kohtaa jostain luovan alan duunista.

Linkkivinkki: Annikan saitti, klik klik !

Kuvitettiin Annikan sivuja ja samalla säädettiin muutakin kuvaa. Hauska kuvauspäivä. Melko kevyellä suunnittelulla meni kummankin kiireiden vuoksi mutta päämäärä oli selkee niin se helpotti. Ja hommaa auttaa tietty vahva näyttelijätausta joka on kuvaajan kannalta katsottuna iso etu.

Lisää settiä tulossa taas piakkoin. Vähän lisää rajojen rikkomista ja uudenlaista kuvaa.

Model: Jodie

Fillaroidessa näkee usein kuvauspaikkoja mitä auton kanssa liikkuessa ei huomaakaan. Itäharjusta löytyi kadunpätkä joka näyttää juurikin sellaiselta kapakan takapihalta missä pahikset liikkuvat. Sitten vain parina päivänä vähän kellottelua että mihis aikaan aurinko on tarpeeksi matalalla ja paistaa tonne parhaiten. Itse kuvaaminen on usein nopeaa kun suunnittelee etukäteen. Tässäkin melko minimalistinen setuppi. Koko setti 50/1.4 nikkorilla. Refla oli mukana muttei sitä tarvinut ja olis ehkä tarvinut olla assari sitä pitämässä.

Mitäs muuta, loma olis puolessavälissä pian. Loistoloma ollut tähän asti. Kun 125km lenkillä tahkosin loistokelissä, hyvin syöneenä, hyvällä fillarilla niin voisin melkein sanoa että se oli sellainen elämän pieni loistava hetki minkä takia tekee töitä. Sellaisia pikku juttuja joista osaa nauttia jos jostain hommasta tosissaan tykkää.

Valokuvaamisen kanssa sain joskus hyvinkin vastaavia tuntemuksia. Nykyään se on ehkä enemmän sellaista valmiin vision suorittamista. Kun päässä on visio niin kaikki tähtää vain siihen miten se toteutetaan. Prosessi on ainakin muuttunut. Toisaalta olisi kiva kuvailla erilaisten uusien mallien kanssa mutta taas toisaalta en jaksa uusien ihmisten mahdollisia oikkuja tai sitä että kaikki säätö meneekin hukkaan jostain minusta riippumattomasta syystä. Ehkä pitäisi kokeilla enemmän silti. Mut tykkään kuvata mallien kanssa joiden kanssa varmasti juttu ei jää siitä kiinni. Tän takia taitaa omassa portfoliossa olla aika iso osa Jodien kanssa tehtyä kuvaa, luottomalli jo useita vuosia.

Ja sitten otan jotain puheitani hiukan takaisin… Olin melkoisen varma taas etten osta uutta autoa… No nyt reissussa ollessa vahvuudella 4 henkeä, fillari, kamat, työkalut ja 4 hengen matkatavarat tuli ajatus että josko sittenkin… No olen nopea käänteissäni ja sanoin et lähdetään ja käydään ostamassa pirssi… Nopea nettiauton selaus, farmari, hyvin varusteltu, tilava ja turussa. Näillä eväin liikenteeseen. Arpa näyttäisi kääntyvän farkku Mondeoon, ainoa mikä voisi olla toisin että laatikko olisi vielä automaatti mut siitä voin pitkin hampain tinkiä. Muuten jees rassi ja tilaa on jokseenkin jäätävästi 3 ovisen jälkeen. Noh, katsotaan nyt yön yli.

Model: Annika

Sen verran kalustovehtaamisesta että otin kuvaukseen pelkästään yhden primen mukaan. Joskus kun on ollut kiivastaki vääntöä siitä ettei ilman zoomia pärjää. Toki se helpottaisi jossain kohtaa muttei ole mitään oikeaa syytä miksei ilman selviäisi.

Samoin valaisun kanssa minimalistisesti. Mukan oli ranger quadra, 2 päätä mutta vain toista käytin, jossa 140cm octa. Osa kuvista myös pelkällä luonnonvalolla. Kun kamaa on vähän mukana jää mun mielestä isompi huomio sille mitä on tekemässä ja hakemassa setiltä. Mallinohjaukseen voi keskittyä vielä enemmän eikä tarvi säätää ylimääräisiä.

Model: Annika

Oli kyl kiva kuvauspäivä. Hyvää settiä josta kuuluu myöhemmin lisää.

Aloitetaan vuodatus valokuvalla. Model: T

Niin, nyt on voinut lukea blogeista ja eri foorumeilta sotaa siitä kun ammattikuvaajat purnaavat kuinka harrastajat vievät leivän pyödästä… Miten kuvaajat reagoivat tähän, no kirjoittelemalla foorumeilla siitä. Mitä helvettiä, silläkö se ongelma sitten katoaa, tarvisiko ennemmin tehdä jotain. Ja onko toi nyt loppupeleissä ongelma, olisiko enemmän ajan muuttumista. Lehdet keräävät uutiskuvat lukijoiden kuvista ja kuvapankista saa takuulla halvemmalla kuvituskuvat mitä talon omalta kuvaajalta tai freeltä.

En edelleen näe tässä ongelmaa. Johtunee siitä etten ehkä katso asiaa niin sinisilmäisesti mitä torsti lehtikuvaaja ketä on opiskellut itselleen tutkinnon ja nyt ei olekaan hommia. Tutkintohan ei sinänsä anna muuta kuin tekniset valmiudet tehdä kuvaa. Osata eri tilanteissa tehdä laadukasta kuvaa. (Tällä samalla fraasilla myös kuvaajat puolustavat itseään harrastajia vastaan). Mä olen täysi harrastaja, amatööri oikeastaan. Ihmettelen vain miten vahvasti juttuun on tartuttu.

On ollut juttua että valokuvaaja ammattinimike pitäisi suojata kuten Saksassa, hyvä idea mun mielestä. Mutta vastuu on silti aina ostajalla. Kyllä näiden harrastajien ketkä kuvaavat rahasta duunit ovat niin eksoottisia että ostajan pitäisi jo osata sanoa että eikös noi nyt ole melko shaibaa. Tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus että ensin ostetaan kamera, sitten otetaan kuvia joita tutut kehuvat. Sitten perustetaan toiminimi ja aletaan mainostaa itseä ottamaan hää yms kuvia. Ilman oikeaa osaamista tai silmää. Mutta näistäkään tuskin tarvii oikeiden kuvaajien olla huolissaan. Työnjälki on aina se paras mainos hyvässä ja pahassa. Aika nopeasti ne hommat loppuu osaamattomalta kaverilta, kylmä fakta.

Mutta edelleen, ei tässä ole tapahtunut mun mielestä mitään oikeasti väärää? Tässä kohdassa ns ammattikuvaajat vinkuvat että meidän työt viedään. No vittu reagoikaa jotenkin muuten siihen kuin vinkumalla. Mistä se johtuu? Ihan kuin nämä sällit odottaisivat että joku viranomainen tai taho puuttuu asiaan ja kieltävät taitavia harrastajia kuvaamasta rahasta… Se aiheuttaisi vain jutun kiertämisen jotenkin. Ennemmin pitäisi miettiä mistä tämä johtuu. Ja voisin väittää että nämä “ammattikuvaajat” jotka vinkuvat ovat sama ammattiryhmä jotka tilaavat kaluston nettikaupoista säästääkseen kun kivijalassa on niin kallista. Sinänsä ironista koska tähän samaan juttuun on tainnut ne omat työt kadota, joku on tehnyt ne halvemmalla.

Ja sitten nämä pari tunnetun ammattilaisen blogivuodatusta aiheesta. Ironista ja vähintään hassua että ne marisevat asiasta blogissa mutta samalla pitävät itse harrastajille kalliita kursseja ja tekevät kirjoja jotta nämä voivat oppia paremmin viemään ammattilaisten duunit :) Jokainen hoitaa vain oman tonttinsa ja näkee asiat kapeat lasit päässä. Samoin hesarin free soppari. Ilmeisesti uusi on aika tiukka oikeuksien suhteen. Mutta ei tässäkään ole mitään kummallista, aika vain muuttuu ja siellä on sopparia ollut laatimassa vähän kovempi neuvottelija ketä vastaa kuvaajat eivät olekaan osaneet pitää puoliaan. Siellä on vain töissä oikea tyyppi joka osaa neuvotella säästöä kuvakuluihin.

Vaikeita juttuja joita ei nyt osata oikein tajuta. Olen itse päiväduunikseni vahvasti kaupallisuuden rattaassa. Mun tehtävä on tehdä tietyt jutut ja teen ne omalta kantiltani mahdollisimman hyvin. Olen varmasti hankala jos mun kanssa tarvii vääntää hinnasta tai ostan jotain. Tottakai mun tehtävä on tehdä diili joka on max hyvä työnantajalleni. Ei free sopparissa ole mitään sen kummempaa.

Kuvaaminen on kiva harrastus mutta olisi varmasti tuskainen duuni… Eikä ammattikuvaajat mihinkään katoa mutta ala varmasti muuttuu ja vain oikeasti hyvät jäävät.

Tälläinen postaus, oma näkemykseni aiheeseen jonka katson oman vahvasti myymiseen ja kaupallisuuteen pohjaavan päiväduunini silmin katsottuna enkä näe siitä mitään kummallista.

Kesän festareista ainakin sijainnin puolesta mun lemppari DBTL taitaa tänäkin kesänä kuulua ohjelmaan.  Varsinkin torstai näyttäis aika jees päivältä, Kilpi, Wasp ja Stam1na. Kilpeä ja Waspia olen kuvannut ennekin mutta Stam1naa en ole koskaan edes livenä nähnyt vaikka fanitat poppoota isosti. Toivottavasti energia ja lataus mikä Stam1nan herkissä lyriikoissa on tarttuisi myös kuviin. Mutta tänä vuonna voisi keskittyä enemmä yleisö ja fiiliskuviin, niissä voisi olla jotain uutta sarkaa. Bändikuvista voisi helposti väittää ettei ne hirveästi vuosi vuodelta muutu. Mutta enemmän juttu on myös sosiaalinen tapahtuma. Viime vuos oli hyvät kinkerit kuvaajaporukassa. Taidettiin välillä herätä huomaamaan että kaikki kuvasivat enemmän toisiaan kuin artisteja… Narsismiako, pyh!

Muihin festareihin on myös se iso ero ettei tarvi rymytä missään puskassa vaan voi siististi kotona ottaa punkut alle ja kävellä 5 min tapahtumapaikalle, nättiä…

Naamakirja on oivallinen väline joissain juttuissa… Kuvien kanssa aikansa palveli Viikate Photography ryhmä. No ryhmät jäivät palvelut muuttuessaan tossa muodossaan unholaan. Uusi sivu kuville, Viikate Photography page, klikkaa ja tykkää… tnx.

Jos mua jokin juttu joskus vituttaa niin se on tyypit ketä ei saa sanoa suoraan jos jokin juttu ahdistaa. Säälittävää pelleilyä.

Mulla on monenlaisia ystäviä ja tuttavia. On paljon tuttavia joiden kanssa tulen hyvin toimeen ja se riittää molemminpuolin. Sitten on kavereita kenen kanssa olen tekemisessä enemmän ja tehdään juttuja ja osan kanssa erilaisia juttuja duuninkin kautta. Sitten on pieni kourallinen ystäviä joiden tiedän olevan lojaaleja ja nämä samat tyypit tietävät saman minusta. Tää pieni ydinryhmä on ns hyvät ystävät. Näitä on vähän ja heidän luottamustaan en halua koskaan pettää. Hieroja bartender, SL, KS + pari muuta, pieni mut tiivis ryhmä mitä arvostan ! Osaa näen useammin ja osaa harvemmin. Mutta hyvät frendit kestää ajan patinaakin.

Mutta sitten on tälläisiä puolituttuja seläntakana skeidan jauhajia. Säälin tälläisiä ihmisiä, säälin niin vitusti. Mä kun olen/off ihminen. Mulla on vähän neutraaleja kavereita. Joko arvostan tai vihaan isosti. Pystyn käyttämään ison määrän energiaa jonkun inhoamiseen, jos siihen on tarvetta.

Noh, pian joku kärsii…

Model: Jodie

Toinen mokoma päivän kuva… On melkoisen korkea kynnys kaivaa valot naftaliinista kiinteiden jälkeen joskus kun piemeä aika koittaa… Nimimalistinen kalusto on ollut kyllä oikea ratkaisu. Ei mitään turhaa. Ja sitten plussana se että kiinteiden sävy ja fiilis on aivan toinen. Vähälläkin kalustolla pärjää, itseasiassa kalustovehtaaminen on turhin laji valokuvaamisessa. Monta ammattirunkoa laukussa ei tee kenestäkään kuvaajaa.

Vähän sama kuin miettisin yksi päivä rullaruisteluradalla kun oltiin siellä nappuloiden kanssa. No siellä oli sitten perustuija jolla oli kaikki varusteet viimeisen päälle, toki suoravarusteet pitääkin, mut kaikki vaatteista lähtien vimosen päälle ja suoraan kaupasta radalle. Homma ei vain kulkenut, tuija ei osannut. Ehkä tuija oppii ehkä ei. Mutta jossain määrin kaikki on kiinni lahjoista. Sitten radalla viiletti toinen mimmi peruskamoissa, kiersi n 3 kierrosta siinä kun perustuija 1. En sitten tiedä missä raja menee… Esim voiko ihminen sanoa harrastavansa vaikka juoksua jos on kerran käynyt lenkillä mutta ostaa juoksija lehden irtonumeron… Tai jos nainen ilmoittaa fb:ssä harrastuksiinsa bodypumpin, tekeekö se hänestä yhdellä klikkauksella trendikkään… emt, vissiin.

Modell:  Jodie

Päivän kuva. Kuvattiin uutta settiä Jodien kanssa. Tässä pieni tiiseri tulevasta. Mikään ei kyllä hakkaa comboa Nikon + luonnonvalo.

Kaverin blogi tiesi kertoa että tollainen vois toimia. Kokeilen mieluusti kokatessa erilaisia juttuja mutta tofu oli tollaiseen vähän uus kokemus. Toimiva piirakka eikä edes hirmuisen epäterveellinen (versus moni kaupan mättö).

Helppoo ja nopeaa. Pikaohje:

Muruhässäkkä pohja, voita + mantelijauhoa + sokeria > sotke ja levitä… 225 asteessa 8 min. -> ulos, päälle levitään seuraava combo: paketti pehmeää tofua, pussillinen vadelmia, sokeria, vaniljasokeria + kaakaojauhetta. Sitten uusiksi uuniin, 30min. -> Nauti ja hämmästele !

 Ja jotain leffajuttua… Tykkäsin älyttömästi Vares leffoista, varsinkin vanhoista. Uusi Pahan suudelma ei ollut kaksinen. Katsoin leffan objektiivisesti ilman ennakkoasennetta siihen että on uusi Vares, ok, Reini ei leffaa pilannut mutta jotenkin kerronta ei vain toiminut. Juha Veijosen tosin kuuluu olla vares…  Lähinnä katsottava pätkä muttei missään tapauksessa edes hyvä.

Ainiin, www.viikate.fi osoite on halukkaalle kaupan, kyselyt ja tarjoukset sami miuku viikate piste org myös kauppaan johtaneesta vinkistä palkkio.