Arkisto: syyskuu 2010 ↓

Model: Indra

Studiosettiä… Lisää myöhemmin. Mä tykkään kuvata sellaisten mallien kanssa joista saan irti ne asiat ja fiilikset kuvaan mitkä haluan. Montaa mallia pysty ohjata ja periaatteessa on kuvaajan vika jos mallia ei saa haluttuun asentoon. Mutta silti jotkut mallit ovat kiistatta parempia kuin muut. Toinen osaa tulkita oikein sen mitä fiilista kuvaan hakee ja keskittyy siihen 100%. Kuvan malli on ehdottomasti yks mun suosikeista. Olen joskus todennut että on joskus melko spooky fiilis jos toinen melkein lukee ajatukset kuvattaessa.

Enivei, yksi parhaita malleja ketä olen kuvannut.

Kauan odotettu pikku vapaa olisi. Monenlaista proggista oli tarjolla mutta pysyin vahvana ja seuraavan kolmen päivän ohjelma olisi lähinnä perhettä ja kuntoilua, unohtamatta Ikea kalusteiden kasailua…

Mietin että aamulla jos sattuu vielä oleen maantiefillarikeli niin ehkä pyrähdys Saloon mutta kelin ollessa vähänkään raitis pakkaan aamupalan reppuun ja ajan maastofillarilla syömään sen johkin ruissalon kärkeen. Laatuaikaa ihan itsekseen. Fillarikausi alkaa kiistatta kääntyä sisäspinnaus/maastopyörälinjalle. Mut läpi talven vedetään.

Tiistaina alkaa myös Vierumäellä urheiluopistossa ohjattu treeni Canon puolimarathonille… Katsotaan porukassa kuka on kuka :) Mä ainakin olen niin helvetin huono häviäjä että kova skaba tulee. Treeni huipentuu toukokuussa juostavaan Helsinki City Run tapahtumaan. Ensi kesänä olis tarkoitus ajaa myös Vättern järven ympäriajo + jotain muita juttuja. Katsotaan nyt millaista tulosta tulee jos treeni alkaisikin jo nyt.

Model : Indra

Uutta studioilua…

Model: Jodie

Oli melkein viikon paussi kuntoilusta tai lähinnä fillaroinnista kun ei vain ehtinyt. Ja väliin sattui 60v+30v pirskeet. Hauskaa oli, vaimon suku osaa kyl juhlia :) Tiedän nyt miltä lihakeitostakin tuntuu, sen verta oli paljussa väkeä ja tiivis tunnelma :)

Mut viikko silloin tällöin ilman treeniä tekee hyvää. Käytin vapaapäivän fillarointiin ja oli nautinto vetää 104km maantiefillarilla. Kulki niin helvetin hienosti. Olin jo välissä maastoKonaa myymässä ja harkitsin siirtymistä pelkkään cyclo/maantiefillari linjaan. Mut eilen sitten kävin lenkin “naturamaastofillarialueella” 2 tuntia metsäpolkuja tahkoten. Ihan kurko fiilis itsensä rääkkäämisestä. Maantiefillarilla ja maaturilla ajossa ei ole periaatteessa mitään muuta yhteistä kuin että kumpikin on polkupyöriä. Siksi ovatkin hyvää treeniä toisiaan tukien.

Sitten jotain uutta proggistakin. Daredolls tekee comebackin. Uusia malleja otetaan mukaan. Sivuilta lisätietoja.

Kuva © Sami Lujala, www.sluja.fi Kuva kesän dbtl hippaloista. Oli kyllä hauska mutta raskas viikko. En olis jaksanut hillua siellä ilman hyvää seuraa, kiitos K, S, S, T, P, M, S, M, O + punapukuinen lenkkeilijä.

Olen ihan liekeissä kuin vitusti on voinut tulla palautetta kirjoituksesta minkä heitin verkkoon jokin aikan sitten. Se mikä  ahdistaa että käytännössä kukaan ei ole sanonut p

äin naamaa mitä on mieltä jutusta. Tarkoitus ei varsinaisesti ole provota mutta tykkään suorasta kritiitistä palautteesta koska itse kerron aina suoraan mitä olen asioista mieltä. Kaikenlainen lässytys ja asioiden miettiminen ja hämmästely on kaiken pahan alku.

Marco Casagrande toteaa kirjassaan Mostarin tien liftarit, että lässytys ja hämmästely ovat aikamme vitsauksia… Niin totta. Mun kaveripiiri ja ihmiset kenen kanssa teen duunia ovat kaikki aikalailla samalla muotilla valettuja. Asiat puidaan hyvinkin suoraan läpi. Joskus sanoinkin että onneksi ei ole väliovia, ne olis paiskottu hajalle jo ajat sitten.

Tässä aasinsilta tohon kritiikkiin. Jos mun kaveripiirissä on esim harrastuksia joita en ymmärrä niin kyllä mä pystyn sanomaan suoraan että “eikö toi nyt ole melko pelleilyä?” En silti odotan sympatiaa omiin harrastuksiini koska en oleta että kaikki ovat yhtä liekeissä niistä.

Otetaan vaikka fillarointi vs auton tuunaaminen… Mulla on kavereita jotka rakentelevat autoja,  toinen uusia ja toinen vanhoja paskoja laittaen niihin hilloa käsittämättömät määrät. Olen usealle sanonut että ihan päin seinää hommaa moinen. Mut sama toimii myös toisinpäin, mulla on 600,- auto jota ei pidä kuin kipeää pillua vaan ajan sillä pakolliset tyylillä sääli on sairautta. Mutta mulla on halvan uuden korealaisauton arvon edestä fillareita. Tykkään alkaa päivän heittämällä vaikka sitten 100km lenkin. Samat kaverit kenen autonrakentelua arvostelen toteavat että toi se sitten on pelleilyä, sun mulkkukin näkyy läpi noista housuista jne jne. Mutta, tässä tulee se juttu että me ollaan molemmin puolin edelleen täysin samanlaisia kavereita. Ollaan tekemisissä sekä siviilissä että duunissa. Eikä nämä harrastusten näkemyserot tule esiin siellä. Päinvastoin, homma on paljon terveempää silloin kun kaikki sanoo juurikin suoraan mitä ajattelee. Sekä hyvässä että pahassa.

Siksi mun on vaikea käsittää miksi joku voi pienessä päässään ottaa niin nokkiin ton läpän. Tai saa ottaa, mutta uskallan kyllä ottaa mieluusti palauttaan face to face…

Kuvaa pukkaa. Huomenna pitäisi aamusta hakea Lightpressistä 120cm pitkät kuvat ja viedä keskustaan näyteikkunaan esille. Kiiltävät kuvat aluniimille laminoituna, näyttää melkoisen hyvältä. Kiva nähdä kuvat aina isona vedoksena, ihan eri juttu mikä kuvia ruudulta katsottuna. Filmiajan tyypit selostaa aina että kuvan valmistus kuvaushetkestä vedostukseen vastaa samuraimiekan takomista vastaavaa prosesstia… Se nyt on puhdasta lässytystä ja paskapuhetta mutta kädessä pidettävänä kuvana kuva on aina eri hieno mitä ruudulla.

Tulostajan kanssa kun aina kuvista ja tulostamisesta profiileineen jutellaan niin en voi kuin nyökytellä aina ja olla ymmärtävinäni edes osan termeistä… Mutta siksipä on olemassa maailmassa juuri eri alojen ammattilaiset.

Enivei, tollainen alumiini on helvetin hieno. Ja kuva on jäykällä pohjalla niin sen pitäisi kestää ajan patinaa eikä se vääntyile.

Kukas muuten lähtee mun kanssa säännöllisesti spinnaamaan kun alkaa huonot keli? (Mara, mä aion polkea myös loskassa enkä pelkästään kermapersemuijien kanssa sisällä joten säästä mut suoralta avautumiselta :) ) Mutta joskus olisi kiva käydä treenaamassa ohjatusti sisälläkin. Eli, ketä lähtee, Samppa, Markku, Petteri, Toni E ? pari kertaa viikossa?

Ja vielä sen verran fillaroinnista että Cyclon alta saattaa hieman kalusto vaihtua hiukan, eli treenifillari ja yksi maasturi voisi olla myynnissä.

sami miuku viikate piste org jos tunnet pakottavan tarpeen ostaa palan suomalaista pyöräilyhistoriaa…

Secret Meeting VIII

Model: Jarna

Pieni näyttely olisi tulossa. Pari kuvaa kiertää hiukan pitkin kaupunkia eri näyteikkunoissa. Infoan paikkoja myöhemmin. Kuluttava proggis tehdä kuvat jotka itseä myös miellyttää. Ja ei ole ihan yksinkertaista saada paikkaa myöskään kuville. Kuvat kyllä saisi joka ikkunaan ;) Kiitos jo etukäteen yhteistyökumppaneille kuvien ripustuksesta. Myöskin viime hetken lisäkuvia piti ottaa jotta yksi kuva saatiin puuttuvaan settiin. Kiitos mallille oman aikataulun venyttämisestä mun tod aikaisiin aamuaikatauluihin.

Secret Meeting juttuun tulee ehkä yksi vielä ja sitten mennään private moment jutun parissa hetki.

Kuvat on vähän kuin hyvä pano. Siitä on innoissan hetken, mutta sitten alkaa tehdä mieli vielä parempaa, lisää, ja vielä kovempia juttuja. Olen kyltymätön monessa mielessä… Aasinsilta tähän on että vein Lightpressiin teetettäväksi alumiinille 2 kuvaa joihin olen itse tod tyytyväinen. Monenlaista säätöä ja viimehetken muutosta meinasi tulla mutta sitten lopulta kuvat tikulla tehtäväksi. Tavallaan oli tyydyttävää että nyt noi on viimein tehtävänä ja tulevat johkin esille ja x määrä ihmisiä näkee ne. Mutta samalla tuli taas mieleen monta suunnitteilla olevaa juttua, ja niitten säätäminen ja uusien juttujen miettiminen. Olisi outo tunne olla hetki johonkin tyytyväinen… Itse asiassa 2 munkkia alkoi lässyttää mulle yksi päivä torilla sisäisen rauhan löytämisestä, jostain syystä mä vedän kaiken alan aktivisteja puoleeni, mutta voisi olla oikeasti aika lähellä lobotomiaa olla tyytyväinen kaikkeen, emt… Noh, pointti oli se että uusia juttuja tulee koko ajan mieleen vaikka hetken vanhat miellyttäisikin.

Koko ajan pitää olla jotain uutta ja uusia juttuja vireillä ;)

Uusia kovia juttuja tulossa myös kuvaamisen osalta. Mutta niistä lisää 20 päivän tienoilla. Mutta sanotaan näin että hyvä kanava levittää oman käden jälkeä on tulossa. Ei sinänsä uusi kuvio mulle mutta uudelleen käynnistettynä ja oikeilla ihmisillä varustettuna. Tai no pistetään pikku linkki…. KLik klik.

Valokuva: Jamina

Kuva viime syksyltä.

Jotain uutta settiäkin pian tulossa. Olen säätänyt omaa näyttelyäni pienessä muodossa pitkin vuotta mutta aina on ollut jokin este tms. Nyt näyttää että kaikki sattuu kohdalleen ja pieni kiertävä näyttely saadaan aikaiseksi. Kävin keskiviikkona katsomassa matskua Lightpressissä missä teetän kuvat alumiinille. Tulee pro kamaa. Mä en diggaa kehyksiä, vie liikaa huomiota. Reunaton laminoitu alumiini on jäätävän tyylikäs ! Kehyksistä tulee taas kameraseuratoiminta mieleen… Mutta ohitetaan aihe tällä kertaa, vaikka mieli tekisikin :) sen verran herkullista keskustelua edellinen bloggaus aiheesta tuotti. Mutta jatketaan aiheesta taas pian…

Oli muutenkin hyvä vapaapäivä. Oli vähän kaikkea mistä tykkään. Aamulla kahvia, lehdes rauhassa, pistin nappulat kouluun ja kävin fillaroimassa 130km maantiefillarilla. Lenkin päätteeksi kävin justskaamassa paria kaveria mihin harvoin on aikaa. Kotiin, suihku, nappulat kotiutui. Sitten vielä jälkikasvun kanssa 20km lenkki ja vähän bmx rataa, Luxory !

Unohtamatta että kokkasin hyvää safkaa + lihan iloja. Jos duuni on kiire ja vapaita vähän niin niistä oppii nauttimaan erilailla. Sori jos olen huono vastailemaan vapaalla, ei ole tarkoitus ja soittelen kyl takas mutta omalla vapaa-ajalla on hyvä olla hiukan itsekäs.

Fillaroinnin kanssa jää hirmuinen kilpailuvietti päälle vaikka kesä näyttää pikkuhiljaa lähestyvän loppuaan. Ajatus onkin kilpailla cycloluokassa myös talvella.  Voisi myös olla yksi 56 kokoinen kisavalmista treenifillari myynnissä, samoin pienellä varauksella “oikea maastopyörä” ei marketti-ihme voisi vaihtaa omistajaa sopivasta määrästä euroja. Jos kisavalmis maantietreenifillri tai kunnon ryskääämistä kestävä maasturi kiinnostaa niin sami  miuku viikate piste org

Yhtiökokouskin oli… Kaapelia saattais pukata. Kiinnostais kommentit miten kaapelimodeemi pelittää Turun keskustassa, hiukan kiinnostais 100mb netti jossa uppikaistakin olisi rouhea. Risuja ruusuja?

Model: Jodie

Tuoretta Secret Meeting settiä. Lisääkin samaa sarjaa tulossa… Pari uutta kuvauspaikkaa ja mallia tarvitaan myös vielä.

sami miuku viikate piste org

Olin tossa vanhempainillassa tänään… Jokaisessa vanhempainillassa on aina yksi yliaktiivinen ihminen, sellainen millä tuntuu olevan järjettömästi aikaa tehdä ja säätää kaikkea yhdistystoimintaa. Jos ei muuta niin koko ajan pitää sitten vaikka laulaa tai järjestää saappaanheittoa yms… Itse asia unohtuu ja pääasia on että tämä energiapilleri saa olla esillä… Eikös sitä varten ole olemassa rotaryt, nuorkauppakamarit ja muut spedejärjestöt…

Mutta koulutukseen palatakseni. En itse ehkä ollut koulussa järkevin mahdollinen oppilas. Tänään pojan opettaja näytti asteikkoa millä perustein voi antaa kympin käytöksestä. Tässä välissä aktivistimimmi hihkui että hänellä oli aina 10, mä jätin mainitsematta että mulla oli pitkään kutonen yläasteella… Väittäisin että enemmän sen eteen sai tehdä duunia kuin pipsan kymppiin ;) No poika on onneksi mallioppilas, ei ole tullut isäänsä siinä.

Ikäväkseni tarvii jälkikäteen mainita että ainakin pari opettajaa pelkäsi mua yläasteella… Mutta muistan myös hauskan jutun ruotsin opettajan kanssa. Näytti ysin jouluna että voisi tulla hyvinkin huono numero ruotsista. No kerran tunnin jälkeen opettaja pyysi mua ja kaveriani jäämään luokkaan. Toki odotin että nyt loppu on kuin pornoleffasta mutta ei. Olikin diilin paikka, naisopettaja sanoi seuraavaa. “Oon jätkät niin kypsä teidän jatkuvaan hölinään ja showun että tehdään näin, pidätte kevääseen asti turpanne kiinni, olette tunneilla hiljaa, muuta en vaadi, sillä saatte kutoset.” Sen verran hyvä diili että käteltiin pois ! Ja kutoset tuli.

Kun taas eräästä opettajasta oli juttua että hän olisi ollut mentaalisessa hienosäädössä joskus, asia jäi muhimaan mieleen. Sitten sama opettaja kerran totesi että pidetääs paneelikeskustelu. Onko kenelläkään aihetta mielessä vielä kysyi? No mulla tuli heti mieleen polttava aihe ihmismielen järkkymisestä hoitoineen… Ei siitäkään tullut kuin itkua ja kaikkea joutavaa säätöä.

Myöskin jonain keväänä päättäjäisten jälkeen kun käveltiin siltaa pitkin kotiin joku meinasi että tyhjennetään kirjat jokeen. Mä ehdotin heti että eiku poltetaan ne, mutta enemmistö oli sitä mieltä että veteen vain. No mä mukana. Syksyllä oli sitten oma ohjelmanumeronsa kun musiikinopettaja esitteli nätisti vettyneitä joesta haavilla keräämiään kirjoja joissa oli meidän nimet… Totesin saman tien että olis kannattanut polttaa ne.

Silti vittumaisin juttu mikä muistuu mieleen on tekstiiliduunit. Nämä mitä oli pakollinen jakso yläasteella. Opettajaa oli tietty koko aamupäivä rasitettu erilailla verbaalisesti joten mun ei tarvinnut kuin sammuttaa valot talviaamuisesta luokasta jolloin opettaja lähti itkien pinkomaan käytävää pitkin kuin lehmä kesälaitumelle kirmaten. Koulun erityisopettaja sitten tuli paikalle hoitamaan Horation lailla tilannetta ja totesi että uusi rangaistusjärjestelmä on otettu käyttöön… Sain kunnian olla eka ketä kokoilee. Piti sitten kesken päivän soittaa toiselle vanhemmalle ja kertoa mitä on tehnyt :D

“Öö Sami tässä moro ! eikä mulla muuta mutta sammutin tossa yhdet valot ja se meinas opettajaa kovin itkettää, ei mulla muuta, katellaan…”