Osin luuritta

Iphone tarvi lähettää huoltoreissulle. Kestänee sen 1-2 viikkoa, näin kerrottiin. Oli aluksi näpeille lyöty olo. Missä mailit, netti jne taskusta. Alkushokin jälkeen huomasin että oikeastaan aika hienoa kun koko ajan ei taskuun tule erilaisia viestejä, päivityksiä jne jne.

Voin ottaa mukaan vain luurin (kiitti lainaluurista punapukuiselle lenkkeilijälle) ja olla pelkästään soittojen päässä joihin vastaan jos haluan. Törmäsin aamulenkillä ystävääni jonka bloggauksesta heitettiin muutama sana. Klik klik sanan säilä blogiin, juttu sivuaa asiaa vähän mutta muistan kyllä ajan kun oli vain se lankaluuri kotona. Sai olla tietyllä tapaa ihan rauhassa jos halus. Esim vaikkapa aamulenkit fillarilla, pidän luuria mukana jos nyt vaikka fillari hajoisi niin saa soitettua taksin tms mutten ikinä vastaa. Jälkikasvua lukuunottamatta ihan sama ketä soittaa, en vastaa. Olen tullut nykyään tarkaksi oman ajan kanssa. Se parituntinen esim aamulla on omaa aikaa, saan fillaroida ihan rauhassa, kuunnella napeista äärimustaa metallia ja ladata omia akkujani.

Esim iphoneen on helppo kehittää riippuvuussuhde. Tsekkailla maileja, säätä, facebookkia, eri foorumeita, ebay, kaikki toimii laitteella pelottavan hyvin. Liian hyvin. Tarvin luuria kyllä duunissa ja päiväsaikaan homma perustuu siihen että puhun paljon puhelimessa. Mutta otan kyllä eri linjan siviilissä. Lopetan luurin kuskaamisen vapaalla joka paikkaan. Nyt vasta huomaa että jos nyt sitten vaikkapa ollaan nappuloitten kanssa jossain, koko perhe. Vastailen muutamaan puheluun niin niihin kuluu helposti illassa tunti aikaa. Se aika on jostain pois… Ei kenelläkään ole mulle niin kiireellistä asiaa etten voisi soittaa takaisin. Sori kaverit jotka jo nyt avautuvat kun en vastaa koskaan puhelimeen…

Jotain tekisi mieli rakentaakin… Klik tollaisista on tullut hyvää palautetta. Voisi olla kerrankin hiukan aikaa väkertää jotain, voisi tehdä samalla 2, toinen itselle ja toinen jälkikasvulle. Tai saa junnu kasata omansa itse.