Arkisto: huhtikuu 2010 ↓

I cant get no sleep

Here I stand all alone
Have my mind turned to stone
Have my heart filled up with ice
to avoid it’s breakin’ twice

Thank to you, my dear old friend
But you can’t help, this is the end
Of a tale that wasn’t right
I won’t have no sleep tonight

(Michael Weikath, Helloween)

Kirjoitin ohimennen menneenä päivänä etten ole mikään pro nukkumaan. Blogista tulee välillä paljon jutuista palautetta, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Jokin aika sitten ollut kirkollisverojuttu taisi olla yksi ennätyksistä. Juttu haluttiin lainata myös jonkin painomediaan ja annoin lopulta luvan.

Mutta nukkumisesta, oli kiva huomata että on muitakin huonosti nukkuvia, tai ei siinä mitään kivaa mutta enpä ole yksin. Tuli paljon erilaisia vinkkejä mitä kannattaisi kokeilla. Juttuja joita ei olisi itselle tullut edes mieleen. Nykyään olen oppinut lähipiirille ja lähimmille mun kanssa duunia tekeville sanomaan jos olen nukkunut huonosti ja kiukuttaa.

Vähän kalustotestiäkin päällä. Järkkärikalustona käytän Canonia ja siitä en luovu ihan helpolla. Mutta tollaiseksi pikku kameraksi joka olisi oikeasti jonkinlainen sekoitus pokkaria ja järkkäriä miettisin Olympus PEN E-P2 kameraa. Pikaisen testin jälkeen voisin sanoa että juurikin hyvä tollaiseen käyttöön. 17mm Kiinteän lasin kanssa kamera on varsin näppärän kokoinen yhdistelmä. Lisäksi kamerassa olevat valmiit suodattimet tekevät loma yms kikkailukuvissa jälkikäsittelyn tarpeettomaksi.

Canoniin taas polttelisi järjettömästi mieli ostaa takaisin 50/1.2L. Salamaton kausi menossa ja kiinnostaisi tehdä hiukan polaroid look a like kuvia. Hiukan jotain kuvasarjan tapaista. Jokin vanha mummonpirtti tyyliin kalustettu asunto voisi olla haussa ja miksei mallikin.

Olen saanut lähinnä tyttökuvista parikin kertaa tarjouksen eräältä lafkalta joka haluaisi sitkeästi että kuvaan heille. Ja mieluusti kuvaisinkin, heidän soppari vain on sellainen että se on melkein yhtä sitova soppari kuin möisi sielunsa… Nyt näyttää kuitenkin että sitkeys palkitaan ja saadaan ehkä soppari aikaan jossa voin toteuttaa oikeasti itseäni tekemättä mitään sellaista mikä mua ei oikeasti kiinnosta. Ainakin diili on nyt tod lähellä. Sikäli tod hienoa että lafka on sellainen minkä kuvia olen aina katsonut samalla ilmeellä millä pikkuskidi katsoo kadun reunassa seinovaa urheilupirssiä. Siksi olisi melko hienoa nähdä omia kuvia siellä, varsinkin kun en olen koskaan heille itseäni tarjonnut vaan he ovat ottaneet usein yhteyttä…

Tulipas siinä kehuttua itseä, huh. No joo, kuviosta ehkä joskus lisää.

Olisi tarkoitus myös vähän opiskella juttuja, eräs Saksalainen kuvaaja kenen duuneja arvostan korkealle on tulossa Suomeen ja jos kaikki natsaa olisi tarkoitus mennä assaroimaan ja ehkä oppia jotain sällin tavasta toimia. Tarvii opetella edes kohteliaisuudet Saksaksi ennen keikkaa, korvatkoon se sitten “omenan opettajalle” kuvion.Voisi tehdä myös ihan hyvää omalle motivaatiolle taiteilla juttuja.

Pistetään loppuun vielä linkkivinkki. Sanan säilä, blogi jota luen ja suosittelen lämpimästi. Tyyppi johon tutustuin muistaakseni aikanaan Motorockkia kuvatessa… Arvolla on kyky kirjoittaa hallussa, suosittelen.

Mulla ei nyt muuta mielessä. Hyvää vappua lukijoillle !

Peppi

Päivän rutiinit, aamusta 0545 ylös, pikakahvit ja lenkille. Meinasi ottaa kupittaalle asti ennenkuin kroppa tajusi että pitäisi rehkiä. Loppulenkki, n 34km menikin sitten kevyesti. Lopussa pientä kirittelyä autojen kanssa. Kumma juttu kun joillekin on kova pala jos fillarilla pääseekin autojen ohi ja sitten tarvii kiilailla, noh, itse maksat irronneen peilisi. Oikeastaan missään ei ollut enään hiekkaa teillä, kaikki on pesty jo pois. Jossain kohtaa voisi kokeilla saman rykäisyn aamuin illoin, en vain ole varma mitä se sitten tekee ennestään pimeälle unirytmille. Myöhäinen liikunta tahtoo jättää kropan kierroksille ja homma menee taas pyörimiseksi. Jokin pimennysverho tms tarvisi kai hankkia… Näin viisaat sanoi.

Pieni lenkki 35/1.4 kakkulan kanssa. Valo sattui juuri hyvin puiden välistä, oli muutaman minuutin kohdallaan…

Peppi

Toinen kuva perjantain setistä.

Kesä alkaa olla keleiltään niin liki että fillarikausi on käynnissä täysillä. Todella helmeä. Eilen pitkä lenkki rouvan kanssa, mennessä Kaarinaan päin homma tuntui jotenkin hämäävän, 10km kohdalla tuntui oikeasti siltä etten ole polkenut lainkaan, syy selvisi kun käytiin mutka Samilla ja käännyttiin kohti Turkua, oli meinaan oikeasti kova vastainen. Piti ajaa kyyryssä että sai pidettyä vauhdin tavoitteessa. Ihan käsittämätön vastainen.

Tänään aamulla aikaisin sitten ylös ja 40km pyrähdys. Tyyni keli ja aurinko paistoi. Napeissa Five Finger Death Punch ja Hammerfall. Musiikilla on iso merkitys, varsinkin spurtteja repiessä. Hammerfalin Heading the call biisi oli sen verran toimiva että ohitin monta skootteria…

Kärsin jonkinmoisista unihäiriöistä ja valoisia öitä kohden homma vain pahenee niin ajattelin sitten käyttää senkin ajan fillarointiin :) Josko sitten jo keskikesällä kroppa muistuttaisi kuivan kesän oravaa…

Model: Peppi

Halusin kokeilla pari ideaa studiolla, lähinnä valaisun ja veden käyttöä parissa jutussa. Aloin sitten miettimään kuka malliksi, omissa kokeiluissa voisi tietty käyttää aina jotain ns random mallia joita usein tarjoutuu malliksi. Saan usein posteja joissa malli tarjoutuu kuviin jos saa itsekin kuvia käyttöönsä. Sinänsä toimiva idea jossa kumpikin hyötyy. Olen vain tullut hiukan mukavuudenhaluiseksi enkä jaksa aina jokerikortteja vaan tykkään käyttää malleja joiden kanssa tiedän ettei homma mene askarteluksi. Nyt siis ei ole tarkoitus väheksyä uusia malleja vaan todeta että jonkin pienen vaativan idean kokeiluun ei ole paras ratkaisu ottaa uutta kokematonta ihmistä.

En myöskään tykkää kuvata perinteistä naisihannetta lainkaan. Sellainen eloveena missityyppi ei ole mun juttu. Kuvaan mieluusti jos sellainen kuva tilataan mutta omiin juttuihini kyseinen kaava ei kiinnosta tippaakaan. Tykkään malleista ja ihmisistä yleensäkin joilla on oma persoona. Kyky olla rohkeasti oma itsensä. Inhoan ihmisiä jotka käyttäytyy/pukeutuu/toimii tietyn kaavan mukaan vain koska niin ns kuuluu tehdä. Jokaisen pitäisi olla oman itsensä päällikkö. Kaikenlaiset väriläiskät ovat yhteiskunnan suoja.

Mun mielestä kuvissa toimii leimat, lävistykset, rastat ja kaikki mikä ei välttämättä jonkun muun mielestä istu johkin tiettyyn proggikseen. Makuasioita joista on turha kiistellä, varsinkin kun mä olen makuasioiden mestari enkä muutenkaan ole koskaan väärässä.

Mutta aiheeseen palatakseni. Olen tyytyväinen kun mulla on ystäviä jotka suostuu malleiksi mun joskus outoihinkin kokeiluihin. Moneen juttuun käy malliksi lähes jokainen kädellinen mutta omissa jutuissani käytän mieluusti malleja joiden tiedän toimivan kuvissa niinkuin olen ajatellutkin. Peppi, Jodie, Ansku tai jokin muu ns luottomalli jonka kanssa olen kuvannut usein. Toki luottomalliporukka kasvaa kokemuksen myötä. Mutta jokainen varmaan oivaltaa mitä tällä tarkoitan.

Tällä hetkellä muutenkin keskitän kaiken kuvaamisen pelkästään omiin visioihini, teen juttuja mitkä mua kiinnostaa ja mitkä on mielessä pyörineet. Esim tulevana kesänä en tee ensimmäistäkään hääkeikkaa (ainakin uhoan niin). Rippikuvista puhumattakaan. Kivoja juhlia mutta vähän vapaa-ajan pyhitän perheelle ja muulle puuhastelulle. Tollaisten kuvaaminen ei ole mulle elinehto rahan takia niin voin suosiolla jättää rippi/hää yms jutut niistä kiinnostuneille. Keskityn täysin harrastamiseen ja tekemään omannäköisiäni juttuja.

Ja loppuun pikku casting, haussa neitonen jolla halkaistu kieli, kasvokuva.

Illan fillarilenkki… Kello soi aamulla 0530 ja ajatus oli käydä ajamassa 35km aamulenkki, mutta pikainen vilkaisu ikkunasta ja siellä näkyvä märkä sateinen asfaltti sai mut muuttamaan mielen ja palaamaan alastoman naisvartalon viereen vielä hetkeksi. Oikeastaan valinta ei ollut edes vaikea…

Oli niin vitun kylmä aamu ettei mitään rajaa. Hörpin aamukahvit kaikessa rauhassa myllysillan kupeessa kun ei ollut varsinainen kiire minkään lenkin jäätyä väliin. Tsekkailin päättömästi säntäileviä ihmisiä napit korvilla. Sellaista omaa pientä aikaa aamusta.

Illalla sama kuvio, heitti sen verran vesipisaroita etten jaksanut alkaa slikseillä lähteä liukastelemaan  joten otin illan fillaroinnin Cono Surin muodossa…

Jos valokuvauksesta asiaa niin tälläinen pikacasting voisi olla, huomenna haluisin kokeilla paria ideaa studiossa, mallille paikka vapaana. Joskus puolenpäivän aikaan, txt 0500-754 669 tai sami miuku viikate piste org

Ainiin, yksi hauska juttu… Olin yksissä Jazz pippaloissa, kiitos Samille, menneellä viikolla. Bileet oli torstaina, olin koko päivän myös vapaalla ja kävin fillaroimassa tod pitkän lenkin, liki satku. No illalla sitten bileitten alkua odottaessa (onneksi väkeä ei ollut vielä paljon ja pyödässä tuttuja) pistin jalat koukkuun tuolin alle, jolloin iski reisiin ihan vitunmoinen kramppi. Ihan helvetillinen, pomppasin kuin salamana pystöön ja verryttelin jalat rennoiksi… Vieruskaveri säikähti ja luuli että loppu tuli nyt :) Kunnes sain selitettyä että taitaa kroppa kaivata ruokaa ja hivenaineita :D

Samaa juttua on joskus ollut öisin jolloin rouva on tuumannut että sätkyttelit taas sitten yöllä oikein olan takaa :)

Magnesiumin puutos siis kyseessä pitkän kuntoilun jälkeen…

Pitkästä aikaa myös huomenna olisi tarkoitus tehdä jotain omaa juttua kameran kanssa. Omaa kummallista visiotani. Katsotaan miten luonnos toimii kuvana, kuvia varmaan huomenissa jossain muotoa esille.

-Cibi confimentum fames est-

Model: Tina

Myytävänä olisi pari kk vanha Nokia E72, kaikki mitä tullut matkassa löytyy edelleen. Ei ole lukittu puhelin, näytössä edelleen suojakalvo paikalla. Virheetön. 350e

0500-754 669 tai

sami miuku viikate piste org

Laitetaan nyt samassa tollainen valokuva.

Malli:  Jodie

En jaksa alkaa sen syvemmin mistään lässyttämään. Laiskaa kirjoittelu ollut, pitäisi kirjoittaa kai säännöllisesti jostain, en vain jaksa alkaa mitään luettelomaista päiväkirjaa tekemisistäni tekemään, enkä usko että se ketään edes kiinnostaisi. Motivaatio kirjoitteluun tulee kun tulee. Joskus jonkin asian vituttaessa tekstiä saattaa tulla enemmän. Oli se juttu sitten liikenne tms :)

Ainiin, uusi Canon CPS lehti tuli. Oli pitkästä aikaa todella inspiroivia juttuja ja kuvia joista heräsi uusia ideoita kuvaamiseen. Ja ainakin jotain muuta kuin niitä jatkuvia lintuja… Josta luonteva aasinsilta, perjantaina aamupäivästä kokeilen omaa ideaani studiossa, sopivalle mallille paikka auki.

sami miuku viikate piste org

Mailia tulemaan jos kiinnostaa…

Ja yksi mainitsemisen arvoinen juttu. Ostin tossa taas uuden auton kuitenkin ja sitä rekisteröimässä konttorilla ollessani kuulin seuraavaa. Konttori missä kävin on sellainen mikä on kasiin tai ysiin auki ja siellä on monenlaista paviaania. Jonoa oli niin vitusti, jonossa meni liki 30min, (pikku viikate söi odotustilasta kaikki keksit ja pullat odottaessa, en tajua mihin langanlaiha rimpula niitä syö), no enivei. Mun takana oli 2 Irwinin näköistä äijää, kumpikin oli katsastamassa 740 volvoa, toisella kuulosti olevan farkku. 30 min ne jaksoi jauhaa siitä kuinka “pirun ryhdikäs peli” volvo onkaan, on ohituskiihtyvyyttä ja voimaa tarvittaessa… Jännä miten se voikin olla jatke ennestään pienelle kullille toi liki 30 vuotta sitten sweduissa kasattu romu. Mutta tarinan opetus tulee tässä. Ihmettelin itsekin sitten lähtiessäni että kas kun en alkanut haastamaan riitaa äijien kanssa, ehkä olen viimein oppinut sen että jos noi heput pitää autojaan maailman parhaina vehkeinä niin se ei ole tippaakaan multa pois.Voivat olla tyytyväisiä ihan rauhassa.

Sama pätee muutakin elämää, jokaisen olisi hyvä oppia pitämään mölyt usein mahassaan ja huoli omista asioistaan.

Olipas loisto viikendi. Täysin kaikesta pakollisesta ohjelmasta vapaa. Ei sitten mitään ylimääräistä. Kuntoilua, rentoutumista ja grillikauden avaus.

Lauantaina kävin tsekkaamassa kun tytär kuittasi mitalin voimistelusta. Tulipa esitys kuvattuakin, ainoa pieni kalustomoka sattui kun en ottanut mitään laajista mukaan, olisi ryhmäkuvissa ollut kova sana mutta pääsia että itse kilpailusta tuli loistokuvat. En laita nappuloiden kuvia blogiin mutta tuttavat, sukulaiset saa kuvat mailitse pyytämällä. Hieno katsoa kuinka nappuloista kasvaa oman kiinnostuksensa huippuja. Pelkäsin hiukan sitä millainen vaikutus suoritukseen on kun istä on areenan laidalla, siksi otin optiikatkin sen mukaan ettei mun tarvi olla liian esillä. Mutta turha pelko, oli niin keskittynyt esitys ettei ketään ulkopuolista edes huomioitu vaan keskityttiin omaan suoritukseen.

Isosti onnea I !

Jos kalustosta puhutaan niin tollaisessa urheilussa on tarkennus suhteellisen tärkeää, mutta MK3 + 70-200/2.8L IS USM hoiti homman kyllä kiitettävästi. Ainoa ongelma meinasi tulla kun näköjään RAW + jpg yhdistelmä meinasi tökkiä sarjan kanssa EXTIII kortin kanssa mutta pieni venailu ja taas kone veti kuvia. Uusi tilanne kun normisti studiossa 5DmkII ehtii studiokuvat tallentaa ilman mitään ongelmaa.

Alkavalla viikolla olisi tarkoitus pitää pari vapaapäivää ja ottaa jokin hiukkasen pidempi fillarilenkki 100-150km, ketä lähtee mukaan? Päivä todennäköisesti torstaina heti aamusta.

Päivän kuva:

Malli Tiia

Ihmisiä on moneen junaan, mutta ehkä eniten kammoksun kaikenlaista lässyttämistä ja hämmästelyä. Taivastellaan ja voivotellaan asioita. Ehkä sitten pitää olla niin että ihmisiä on erilaisia eikä kaikki voikaan tulla toimeen keskenään. En väitä että itsekään olisin kauhean helppo… Pari puutetta voi löytyä.

Joku saattaisi esim väittää että mulla on lyhyt pinna ja provosoidun helposti… Mutta ehkä jotain positiivisiakin puolia löytyy. Pieni lähipiiri jotka tunnustan kavereiksi voivat olla varmoja että olen aina lojaali heitä kohtaan ja autan aina kun vain voin. Jos taas inhoan jotain käytän siihen todella paljon energiaa ja olen ihan helvetin pitkävihainen. Musta saa hankalan vihulaisen jos pääsee inhokkilistalle. Mutta en mä jaksa sellaistakaan että yritän väkisin tulla joidenkin ihmisten/ihmistyyppien kanssa toimeen. Jos ei miellytä niin ei miellytä. Tilanteet joissa toisiaan inhoavat ihmiset ovat tekemisissä väkisin on juurikin lässytyksen aatelia. Pikkunäppärää jutustelua ja kyselyä toisten asiosta. Esimerkkinä vaikka sitten harrastukset, mulla saattaa olla jopa fanaattisia mielipiteitä omista harrastuksistani/ajatuksistani, en tarjoa niitä väkisin kenellekään… Sama toimii myös toisinpäin, ei kannata olettaa automaattisesti että olen kiinnostunut vaikka sitten harrastit omasta mielestäsi kuin hienoa juttua. Mutta se ettei mua kiinnosta ei tarkoita silti että pilkkaisin tekemisiäsi. Hiuksenhieno mutta iso ero. En ole kiinnostunut mutten myöskään auo päätäni, mielestäni ehkäpä tyhmistä harrastuksistasi.

Tavallaan fanitan erästä lähikaupan kassaa, on niin sitkeästi ikikiukkuinen ämmä ettei mitään rajaa… Olen kokeillut erilaisia tapoja lähestyä ja testailla tyyppiä.

Kohtelias Sami: tervehtii kassalla, heittää pikkunäppärää juttua ja kiittää -> Ei hymyä + kyrpä otsassa ilme.

Kiireinen Sami: Hakee aamulla pikaisesti syötävää, tervehtii ja maksaa kortilla, kertoo etukäteen että pankille jottei tädin tarvi puhua ylimääräistä -> Ei hymyä + kyrpä otsassa ilme.

Vittumainen Sami: Kiire tai vaikkapa jokin v-mäinen puhelu yms takana jolloin itsekin saattaa käyttäytyä mulkusti -> Ei hymyä + kyrpä otsassa ilme.

Känninen Sami: Joskus taisin hakea pari bisseä ja pikku purtavaa melko pieruissa. -> Ei hymyä + kyrpä otsassa ilme.

Perheen kanssa ostoksilla Sami: Lasten kanssa ostamassa vaikkapa sitten illallisvärkkejä lasten puuhatessa ja höpöttäessä kassalla omiaan tädille -> Ei hymyä + kyrpä otsassa ilme.

Vittu, mä en tajua mistä jotkut jaksaa repiä sen naaman väärinpäin joka vitun päivä? Vuosia käynyt samassa kaupassa ja aina sama virsi, sama ilme jne.

Valokuva, mallina Ansku

Eka pyrähdys uudella fillarilla takana. On se kone. Ajaessa tollaisella huomaa mikä on ero hyvän ja tod hyvän fillarin välillä. Itseasiassa omistin talven aikana yhden Bianchin myös mutta vaihdoin sen pois kun halusin että osasarja on tod hyvä ja kestää käyttöä. Nykyinen Ultegra toimii kyllä kuin ajatus. Ja pyörän keveys yllätti ajaessa, vaikka Crescent jolla olen talven tahkonnut on kevyt myös mutta toi on jotain uskomatonta. Fillarissa on tod herkkä tuntuma tiehen. Lenkin jälkeen toki säämiskällä puhtaaksi ja takaisin olkkariin :)

Pieni pohdinta kirkollisverosta / mediamaksusta. Ihmiset ymmärtää kapinoita mediamaksua vastaan, kaavailtu 200e on paljon rahaa. Mutta onko koskaan tullut mieleen kuinka paljon on kirkollisvero? Enkä mollaa tällä millään tapaa uskonasioita. Mutta miksi siitä pitää maksaa? Eikö ole mahdollista olla ns freelancer-uskovainen, uskoa ilmaiseksi. Normaali suomalainen maksaa paljon enemmän kirkollisveroa kuin mahdollisesti tulevaa 200e mediamaksua.

Lasketaas pikaisesti omaa sijoitusta, olen tehnyt duunia 15 vuotiaasta eli n 20 vuotta, aina jotain hommaa (verohan menee tulojen mukaan). Mutta jokatapauksessa olen rahoittanut toimintaa ihan kiitettävästi. Olen saanut sillä 2 kastetilaisuutta, ja saisin kai jonkun mulle tuntemattoman aikanaan puhumaan mun hautajaisiin… En vain halua koskaan mitään hautajaisia. Mun kropan saa jättää lääketieteen käyttöön, josko sitä tutkimalla vaikka joku toinen saisi joskus apua. Menee paljon parempaan tarpeeseen.

Tämä ei ole mitään yksipuolinen vuodatus, kertokaa mulle mistä mä maksan? Miksi olla kerhossa mukana. Ja kerrotaan tähän väliin että mä siis kuulun kirkkoon, mietin vain että miksi mä siitä maksan? Mihin se perustuu. Ja miten on mahdollista ettei lama pure mitenkään kirkkoon. Aika moni lafka lomauttaa ja karsii toimintojaan, ei kirkko. Vähän sellainen fiilis jotenkin jäänyt ettei rahankäyttöä oikein edes säätele kukaan. Kunhan nyt tuhlaillaan kun siihen on totuttu. Väitän että pappien työmäärä liksaan nähden on olematon, sellaista pikkunäppärää kahvittelua ja hihittelyä koko homma.

Ja toinen esimerkki sitten katolinen kirkko. Sielläkin on ollut jonkinmoista säätöä “poikaporukalla“. Siis mitä vittua ! Joo ei tässä mitään, uutisissa jokin haastateltava kertoi että tämä saattaa vahingoittaa tai parhaassa tapauksessa vahvistaa kirkkoa. Jep. Wikipedia tiesi kertoa että pelkästään Irlannin katolisen kirkon pedofiilipappien uhrien lukumäärä on 14500… Enpä tiedä mitä sanoisin. Mitä jos tälläinen olisi tapahtunut jossain isossa globaalissa yrityksessä? olisiko sitä katsottu samalla tapaa läpi sormien. Benedictus on lähettänyt oikein virallisen anteeksipyynnön uhreille. Varmaan homma on tolla kuitattu… Jos kyse olisi mun jälkikasvusta käyttäisin kaiken energiani siihen että laittaisin jokaisen juttuun sekaantuneen taikaviitan kylmäksi.

Kun ihminen pakotetaan selibaattiin (katolinen pappi) tulee takuulla ongelmia, se nyt on ihmisluonnon vastaista. Mä ainakin henkilökohtaisesti väitän olevani sen verran kova seksiaddikti ja jos mä joutuisin olemaan vastoin tahtoani selibaatissa niin tulisi ongelmia. Tosin mä jättäisin poikakuoron rauhaan… Ketä voi yleensä sanella tollaista, ei sitten mennä naimisiin eikä mitään paneskelua. Tekeekö se sitten ihmisistä parempia tms. Katolinen kirkko kieltää myös kumin käytön, ok, en mäkään tykkää kumista, palaneen kumin halu jää kämppään pitkäksi aikaa ja onhan se sähläystä, mutta oikeasti. Afrikassa on sukupuolitauditon ihminen yhtä harvinainen tapaus kuin suomeksi moikkaava kansalainen varissuolla…

Loppusilaukset ja säädöt ennen kauden alkua, mittarin hienosäätö ja runkoon ketjusuojateippi. Tänään käytiin pikku lenkki ~27km, olisin isoin osin voinut ajaa jo ns uudella pyörällä.  Loppulenkistä paistoi jo aurinkokin kirkkaasti, täysin sulat ja kuivat tiet niin hyvällä fillarilla ajamisesta kyllä nauttii. Ihan loistokeli. Voi olla että pääsiäisen aikaa pitää käydä ulkoiluttamassa edes nimeksi uutta pyörää.

Model: Peppi

Päivän foto. Ei mitään syvällistä vuodatusta tällä kertaa.

Loistavaa pääsiäistä blogin lukijoille !