Kuva © Antti Lankinen

Mitäs mun päivään ? Aamulla salin kautta duuniin. Luksusta… Aamuisin salilla on sen verran sopivasti väkeä että pystyy treenata ilman jonottelua.

Tarvisi kyllä muutenkin säätää elämä niin että jää aikaa muullekin kuin työlle. Työn määrää on pakko vähentää. Työpäivä pitäisi pystyä lopettamaan viimeistään klo 17, mieluusti 16. Jäisi aikaa muullekin elämälle. Tarvii ottaa seuraavaksi projektiksi. Mun mentaalinen guru ja väsymätön ryyppykaveri Öde kerran tokaisi kun mietin naula jo kantaa myöden päässä että vieläkö ottaisi yhden “ota, elämä on lyhyt, nauti siitä”, guru totesi. Viisaita sanoja. Ei pidä tuhlata vuosia siihen että tekee jotain mikä ei ruoki meininkiä toivotulla tavalla.

Mun optimi olisi tietty että lopettaisin kaiken muun ja kuvaisin vain omannäköisiäni juttuja, mutta niitäkin sen verran hillitysti ettei setti tule korvistakin ulos. Kaikkeen myös tietty liittyy aina henkilökemiatkin. Mä tykkään tehdä duunia yksin, siten en ala väittelemään kenenkään kanssa. Mähän en tunnetusti ole väärässä ja vaikka olisi en ikinä tunnusta. Mä joko tulen jonkin kanssa toimeen tai sitten en tule. Välimuotoja ei juuri ole.

Sitten pari sanaa keskeneräisistä omista projekteista. Sori, olen ollut näitten kanssa todella kiireinen. En ole unohtanut mitään näistä, aikataulut vain venyy. Ei ole oikein malleja kohtaan mutta on vain ihan liian kiire. Kaikki sovittu kuvataan, lupaan ;)