Volvomiehen arjessa vähän välillä...
Volvomies saa puhelun ruotsista. puhelu puhutaan seisten koska se tulee kuitenkin rakkaan volvon kotimaasta.
Soittaja on Irmeli Haasca, serkkutyttö ruotsista joka on ollut koko aikuisikänsä maraboun tehtaalla duunissa. Pakkaamassa suklaata.
Irmeli on tulossa seuraavana viikonloppuna käväisemään. Samassa volvomies pyytää tuomaan voita ja aitoa ruotsalaista hernekeittoa. Ja ompa irmelin kyydissä tulossa uudet roiskeläpät, vaihtekepin ympäryskumi, vetokoukun suojakuppi ja supervolvo boxerit.
Ompa jännä nähdä mitä Iremelille nykyisin kuuluu, viimeksi kun volvomies näki serkkunsa juuri päässyt suklaatehtaalle hommiin. Irmeli aikoi tulla lautalla yli.
Aikaa on vielä jouten joten on hyvää aikaa tsekata volvopalstoilta uudet volvokuulumiset. Lisäksi volvomies käy toyota foorumilla spammailemässä nimimerkillä corollaDXruleZ sekä bimmer foorumilla nimimerkillä ZiniCCa. Toyotafoorumille volvomies avaa pelin salanimellä ja kirjoittaa "TAAS VOLVO OHITTU MUT MOOTTORITIELLÄ; ON SE VOLVO HYVÄ". Samalla hän tuntee kirpeän piston omatunnossaa, samalla lailla kirpeän kuin virtsasuihku sormessa olevaan haavaan kun hän muistaa päivän jolloin japsiauto jättiä hänet kuin seisomaan.
Volvomiestä alkoi suututtamaan. Hän käy laittamassa "Las Palmas" lippiksen päähän. Siirtyy pihan perälle ulkovessaan hetkeksi itkemään ja puristelemaan kuplamuovia ja kiroilemaan hiiren hiljaa... Muovi on säästetty laatikosta jossa tuli madallussarja volvoon. Jouset jäi kuitenkin laittamatta kun Volvomiehen isä ei antanut mokomaan ilmanaikoiseen hömpötykseen ryhtyä. Kuulemma vaarallista eikä kukaan voi tietää miten auton käyttäytyminen moisen vuoksi muuttuu. Ja iskä on volvomiehen kuningas. Jouset eivät sentään jääneet virattomiksi. Ne ovat autotallin seinällä, näin tilaan saatiin vähän "virityspajan" tuntua. Seinillä ovat myös Sweden karvanopat, ralliratti, pakopuken erikoispää johon kissa voi kävellä häntä pystössä sisään, tupakansytkäriin tarkoitettu joulukuusi ja kymmeniä Biltemasta hankittuja toinen toistaan ihmeellisempiä lisävarusteita jotka iskä hylkäsi.
Satamaan vastaan lähtiessä ei mennäkään omalla volvolla vaan hakemaan tulee Lasse, volvomiehen kaveri ja yksi lukuisista esikuvista. Lassella on 240 farmarivolvo, Volvo jossa on vilkut, volvomies jää hetkeksi näkemään valveunta.... Lasse on toiminut autoliiton leipiin omalla kustannuksellaan jo vuosikymmenen. On kuulemma kannattanut (ei kaupallista koulutaustaa). Lasse karauttaa pihaan, sulavasti mutta varman turvallisesti. Kestää hetken ennen kuin Lasse astuu ulos autosta. Pakollisten Volvorituaalien lisäksi Lassen autossa on kahdet eri turvavyöt. On kuulemma tuplasti turvallisempaa. Näyttää että Lasse käy kuolinkamppailua kuristumista vastaan kun yrittää avata kaksia vöitä, toinen kiertää kummasti pään yli ja toinen näyttäisi menevän 2 kertaa vyötärön ympäri. Hetken rimpuiltuaan tämä jäyhä atleetti pomppaa huomioliivissään pihalle ja heittää volvomiesten salaisen tervehdyksen. 2 kädenläpäytystä vasemmilla käsillä, 1 oikeilla ja lopuksi samanlainen läpsytys pakaroille kuin partavettä naamaan taputellessa.
Lasse moikkaa myös tuikitavallisesti Mairea. Terveppä terve Lasse avaa pelin virallisen osuuden jälkeen ?
Onko serkkutytöllä vielä sama pirun hyväpeltinen 343 mikä viime kerralla, lasse kyselee?
En ole serkkutyttöä nähnyt aikoihin, volvomies tuumaa. Sähän yritit Lasse lähempääkin tuttavuutta sen kanssa 20 vuotta sitten? Joo, Öhhuoraöhöm, lasse rykäisee, se vain sitte rupesi puhumaan että jonkin evoluution takia on parempi ettei nähdä enään. Mikä lie moinen evoluutio, liekkö joku uus Toyotan hybridimalli, en tiedä perkele...
Mutta eiköhän lähteta satamaa kohti. Kaikki istuvat autoon, maire laitetaan luonnollisesti takapenkille. Miehet kietovat edessä uskomattomat vyöviritelmät päälleen, lasse muistuttaa kinkkurullaa tiukasti vyötettynä.
Matkalla kuunnellaan ylläri pylläri Vikingarnan hittejä, tuskallisen isolla. Motarille siirryttäessä Lasse tarkistaa 14 kertaa taakseen ettei siellä ole ketään eikä edessäkään. Haluisitko sä kokeilla vilkkuja päälle, Lasse kysyy? Ei hitto, volvomies menee ihan sekaisin onnesta, jalat alkavat polkea Lars Ulrichin lailla lattiaa. Kuin pikkupoika täyttä intoa volvomies kirkaisee äänellä joka särkisi lasia. Joo joo joo joo.
Lasse osoittaa kojetaulussa olivaa kytkinta joka on pienen lasikuvun alla, vähän kuin hävittäjässä nappi jolla tuhotaan maailma.
Lasse kääntää kuvun auki ja kohentaa Euroihmeesta ostamiensa aurinkolasien asentoa... rutistaa ajohansikkaitaan tiukemmin ilotaloakin karvaisempaan ratinpehmusteeseen. Doo it, lasse sanoo... ilmapiiri on vähintaan kansainvälinen.
Volvomies ojentaa hitaasti sormea, ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Nappi pohjaan, itseasiassa mitään näkyvää ei tapahdu mutta sisimmässään nämä volvosankarit tietävät että 15 wattiset vilkut pyörivät katolla yhtä kirkkaina kuin mulkku limsapullossa.
Volvomies kuvittelee olevansa omassa autossaa ja nauttii hetkestä. Volvofleasellaan hän peittää alkavan erektion jonka ainutkertainen tilaisuus toi tullessaan... Lasse havaitsee 900m päättä takana auton valot joten hän pyytää Volvomiestä painamaan katkaisijasta vilkut pois päältä. Huh, voi hajukuusi sentään. Olipas hieno hetki, volvomies toteaa onnensa kukkuloilla
Tullaan satamaan, Volvo parkkiin turvallisen kauas muusta liikenteestä, käsijarru päälle ja varmuuden vuoksi puukapulat vetävien pyörien eteen ettei arvoauto vain vieri mereen (jonne on 400m matkaa). Laivasta alkaa valua hiljalleen autoja pois, volvomies ja Lasse moikkaavat kaikkia volvoilijoita jotka tulevat, mairen hävetessä silmänsä päästä.
Sitten tulee ramppia alas valkoinen 343 Irmelin ohjastamana, pirun siisti peli, Lasse toteaa. Joo sillä on Umeåssa tuttu ruostesuojaaja, se ottaa maksun suklaana, kuulemma ihan vitun perso makealle.
Irmeli karauttaa volvon parkkiin ja tulee ulos, Irmelin ulkoinen olemus on suhteellisen väkevä, hivenen keltaiseksi blondattu tubeerattu tukka joka on pystyssä kaktuksen tapaan vähän kaikkialle. Päällää irmelillä on linttaan poljetut tennarit, mustat hiihtarit jalassa sekä päällää vähän kuin asun kruunaamassa vanha harmaa villapaita missä on poroja. Irmeli halaa porukan läpi ja kuulumiset vaihdetaan. Koko ajan volvomies ja lasse kuitenkin yrittävät silmäillä missä kunnossa Volvo on. Lasse kurkkaa autoon sisään mutta autosta alkaa kuulua hillitön haukkumien. Lasse säikähtää ja pyllähtää istualleen. Ai niin, siellä on mun pikku koira, irmeli kertoo.
Sain halvalla ruotsin poliisivoimilta. Sen nimi on Jörgen, siitä piti tulla poliisikoira mutta sen uraputki katsesi hermojen pettäessä ja se todettiin vähän epävakaaksi ainekseksi. Hyvä koira se on. Mutta älkää katsoko sitä silmiin, se ei siedä sitä. Eikä saa hymyillä, se luulee että sille irvistellään eikä se tykkää siitä yhtään. Ja jos se sattuu pääsemään nylkyttämään jalkaa niin uikuttavaa vain, ei se jaksa kauaa.
Lasse jatkaa omalla autollaa matkaa kotiin. Irmeli, volvomies ja maire lähtevät Irmelin autolla kohti volvomiehen taloa. Irmeli komentaa volvomiehen taakse jotta voi jutella ämmien juttuja mairen kanssa. Volvomies istuu takapenkillä jorgenin kanssa. Volvomies koittaa istua ihan hiljaa jörgenin muristessa koko ajan niin lähellä että sen kuonosta tuleva henkitys tuntuu poskessa, tasaista murinaa jolla ei tunnu tulevan katkosta edes hengittäessä.
Jatguu....
Labels: volvomies
