Sitkeyden ja tyhmyyden raja on häilyvä. Näin todettiin kun nostin kilpikonnan 25:n kerran menossa digiboxin päälle. Mikä siellä mahtaa olla sitten niin hauskaa että on pakko päästä. Konna kiertää välilä koko kämpän ja yrittää keittiön kautta hiipiä eri reittiä samaan päämäärään. Olisi kiva tietää mitä ton päässä liikkuu. Tyhmä se ei ole, liekkö sitten vain äärimmäisen peräänantamaton.

Välillä se taas katselee lasin takaa ja tulee mieleen kummelin "se nauroi mulle päin naamaa" ilme kun se mullistelee. Ihme eläin kaikkinensa. No sitten väsyneenä lensi ihme läppää rouvan kanssa ja kelattiin että jos se osais puhua niin mitä se mahtaisi sanoa.

Totesin että konna rykäisisi ja sanoisi:

Kun hahmo turvaksi luotu
ei riitä enää mihinkään
mustapukuinen saarnamies
ei riitä koossa pitämään
alkaa taistelu uskomisesta
asioista joiden vuoksi kuolla
vaikka olisi väärässä
vieras aikansa silmissä.

Sitten taas sukeltaisi ja uisi pari rundia altaassa....

Oikeammin teksti on tosin A.W Yrjänän käsialaa, Vallat ja väet 1996. Pidän yli kaiken Yrjänä sanoituksista. Niissä on haastetta päästä sisään. Ja nyt tulee juonipaljastus, omistan yhden runokirjan. Sain rouva V:ltä joskus lahjaksi Yrjänän kirjoittaman Somnian 2003.

Kummallista juttua... Jopa omasta mielestäni, alan käydä omille hermoilleni! Toisaalta vituttaa pari pikku juttua niin se vaikuttaa ajatuksenjuoksuun. Harmittaa kun menin tänään duuniin, ei duuni sinällänsä vaan se että pikku V oli kotona kipeäni ja lekuri tarjosi mullekin saikkua jotta voisin olla potilaan kanssa kotona. Tyhmä ja lojaali kun sitten olen niin menin duuniin kuitenkin. Oikeasti pikkusälli on mieluummin yksin kun saa pelata rauhassa mutta ajatuksena homma alkoi rassaamaan. Ei toistu, sota ei yhtä miestä kaipaa.


Ainiin, sovin lisää leimoja nahkaan tänään. Palvelu kukkahattukahviloissa huonontukoon entisestään ;)