-Päivän lounas-

Helppoa ja nopeaa. Lounas veripalvelussa, kävin luovuttamassa verta ja syömässä. En sentään ihan pelkän safkan takia mennyt, käyn säännöllisesti. Ei ole iso vaiva ja voi olla avuksi.

Mutta oli kyllä helvetin kiireisen duunipäivän keskellä mukava maata 15min.

Duunin jälkeen olikin 30min makoilu hammaslääkärissä. Ei olekaan ennen paikattu samalla kertaa hampaita eri puolilta naamaa. Kävi mielessä että mahtoiko lääkäreillä olla jokin veto tyyliin "kokeillaas yhtä hassua juttua tällä kaljupäällä". Ihan jees tunne kun koko naama on puuduksissa vieläkin, istun koneella naama roikkuen ja kuola valuen. Rouva V katsoi mun syömistä ja meinasi että syön kuin jokin eläin :) Kiitos vain muru.

Mutta normisti kai arkeen alkaa kuulua se että koko ajan on sairas kiire paikasta toiseen. Tahti vain kovenee koko ajan. Tykkään duunistani mutta joskus leikittelen ajatuksella sapattivuodesta. Vuosi siten että olisin vain. Matkustelua ja aikaa pelkästään itselle ja perheelle. Eräällä foorumilla on nettipäiväkirjan tapainen matkakertomus suomalaisen perheen ajasta Thaimaassa. Ovat reissussa siten että tulevat takaisin kun siltä tuntuu. Voisi kuvitella että tollaisen jälkeen ei enään haluaisikaan duuniin.

Silloin kun olin nappula muistan että hyvin usein kyläiltiin tuttavilla ja sukulaisilla. Sellaiseen oli aikaa, yhteiselle puuhastelulle. Eipä sillä että kyläily hirveästi kiinnostaisi mutta ei sellaiseen olisi kyllä aikaakaan. Rouvan kanssa mietitään keskinäinenkin vapaa-aika tsekkaamalla kalentereita.

Vapaa-aika on kuin hienossa raflassa syöminen, onnistuessaan siitä todella hyvä fiilis, huono ruoka taas alkaa vituttamaan jo syödessä. Joku ihmetteli miksen kierrä joka ikisiä kissanristiäisiä ja hippaloita mihin tulee kutsuja. Jos niitä kiertelisin eipä muuta tarvisi tehdäkään. Miksi ihmeessä viettäisin aikaa sellaisten ihmisten seurassa joista en piittaa tippaakaan.