Arkisto: elokuu 2008 ↓

-Obsession v1.0-

Model: Misu

Jokin aika sitten kuvattua matskua. Odottanut vain käsittelyä kaiken kiireen keskellä. Kuvista tuli aika lailla se mitä niiltä hainkin.

Parhaat ideat kuvaamiseen tulee monesti kaupungilla kävellessä. Keskustassa näkee monenlaista kulkijaa ja tarinaa. Sitten kun alkaa miettiä miksi helvetissä kaikki tämä väki palloilee täällä ja mihin ovat menossa. Mitä kukin tekee kotonaan ja millaisia ongelmia kenelläkin on, mistä taas kukin pitää ja miten erilaiset ihmiset juhlivat ja nauttiavat pienistäkin asioita kun toisille ei riitä mikään.

Hyvä (sairas) mielikuvitus on lahja josta pidän. Jokainen näkee jutut erilailla, toiset vain mustavalkoisemmin kun taas toiset osaavat “värittää kertomusta.”

-Äärellä sorvin-

Mun mielestä dokumentaariset kuvat kuvaamisesta on hauskoja. Pari fotoa hääkuvien otosta, pikku Viikate valjastettiin lapsityövoimana heijastimen pitäjäksi.

Kuvat nappas Antti Lankinen

Parille mallille voisi olla paikka auki taas, muita vaatimuksia ei ole kuin ennakkoluuloton asenne.

sami miuku viikate piste org

-Päivän lounas-

Helppoa ja nopeaa. Lounas veripalvelussa, kävin luovuttamassa verta ja syömässä. En sentään ihan pelkän safkan takia mennyt, käyn säännöllisesti. Ei ole iso vaiva ja voi olla avuksi.

Mutta oli kyllä helvetin kiireisen duunipäivän keskellä mukava maata 15min.

Duunin jälkeen olikin 30min makoilu hammaslääkärissä. Ei olekaan ennen paikattu samalla kertaa hampaita eri puolilta naamaa. Kävi mielessä että mahtoiko lääkäreillä olla jokin veto tyyliin “kokeillaas yhtä hassua juttua tällä kaljupäällä”. Ihan jees tunne kun koko naama on puuduksissa vieläkin, istun koneella naama roikkuen ja kuola valuen. Rouva V katsoi mun syömistä ja meinasi että syön kuin jokin eläin :) Kiitos vain muru.

Mutta normisti kai arkeen alkaa kuulua se että koko ajan on sairas kiire paikasta toiseen. Tahti vain kovenee koko ajan. Tykkään duunistani mutta joskus leikittelen ajatuksella sapattivuodesta. Vuosi siten että olisin vain. Matkustelua ja aikaa pelkästään itselle ja perheelle. Eräällä foorumilla on nettipäiväkirjan tapainen matkakertomus suomalaisen perheen ajasta Thaimaassa. Ovat reissussa siten että tulevat takaisin kun siltä tuntuu. Voisi kuvitella että tollaisen jälkeen ei enään haluaisikaan duuniin.

Silloin kun olin nappula muistan että hyvin usein kyläiltiin tuttavilla ja sukulaisilla. Sellaiseen oli aikaa, yhteiselle puuhastelulle. Eipä sillä että kyläily hirveästi kiinnostaisi mutta ei sellaiseen olisi kyllä aikaakaan. Rouvan kanssa mietitään keskinäinenkin vapaa-aika tsekkaamalla kalentereita.

Vapaa-aika on kuin hienossa raflassa syöminen, onnistuessaan siitä todella hyvä fiilis, huono ruoka taas alkaa vituttamaan jo syödessä. Joku ihmetteli miksen kierrä joka ikisiä kissanristiäisiä ja hippaloita mihin tulee kutsuja. Jos niitä kiertelisin eipä muuta tarvisi tehdäkään. Miksi ihmeessä viettäisin aikaa sellaisten ihmisten seurassa joista en piittaa tippaakaan.

-Varusteleka-

Saitille ilmestyi varustelekan banneri.

Lähitulevaisuudessa monissa kuvauksissa oleva rekvisiitta on peräisin Varustelekasta. Olen käyttänyt aikaisemminkin leka tuotteita sekä kuvaukseen että jopa sisustukseen… Keittiön katto oli rempan päätteeksi vielä keksimättä mitä sinne tulisi. Vanhoissa kivitaloissa kun on huonekorkeus eri mitä uusissa loukuissa, kattoon löytyi sopivasti lekasta naamioverkko. Toimii ja näyttää persoonalliselta.

Lekasta löytyy monenmoista kamaa, suosittelen surffailemaan, vaatteista naamiointiin ja monenlaiseen keräilyyn.

Klik Klik!

-Sari-

Rekvisiittapuoli vähän monipuolistuu, Viikate Photography alkaa yhteistyön Varusteleka.fi sivuston kanssa. Asiasta tarkemmin alkuviikosta.

Toinen juttu, voisin tarvita pariin omaan juttuuni taitavaa meikkaajaa/maskeeraajaa. Homma toteutettaisiin sillä periaatteella että kumpikin saa kuvia omaan portfolioonsa.

Samoin erilaisia tilaustöitä varten usein olisi tarvetta. Jos olet sellainen tai tunnet sellaisen niin sami miuku viikate piste org

Miksei jokin muukin mahdollinen yhteistyö tulisi kysymykseen. Jos omaat jonkin kyvyn jolla uskot että voidaan säätää jotain kumpaakin hyödyttävää niin jälleen mailia tulemaan. Elämä on kuitenkin loppupeleissä kontaktilaji.

Haussa olisi myös autokorjaamo / prätkäpaja joka näyttää hiukkasen -70 luvun tapaan toimivalta. Ei liian fiini eikä sellainen missä on eletkronisia testereitä ympäriinsä vaan mieluummin hallittu kaaos ja hirveä siivo :)

Kaikki huomioidaan mutta 220v sähköt oltava.

-Häissä-

Hyvät kemut oli, onnea vielä Kimmo ja Sari. Pakollisesta kankeasta häävalssistakin säästyttiin koska valssi ei yksinkertaisesti kuulu häissä soittaneen Mondo Bizarron settiin. Mondo veti takuukovan keikan. En ole aikaisemmin nähnyt mondoa livenä, varsinkin sata lasissa soittaminen teki vaikutuksen.

Ilta meni sitten vakiokaavan mukaan. Hääpaikalta taksilla kotiin, taksi venaa, juosten puku päällä sisään ja minuutin päästä kuin teräsmies farkuissa ja hupparissa ulos ja radalle. Jostain syystä eksyttiin taas Onnelaan. En tiedä miksi, en vain koskaan opi. Mesta ei ole mua varten. Tollaiset teknokikkelijazz paikat on syvältä.

Aivan helvetin iso kiitos jälleen kerran lapsenvahdille! Nappulan ovat kertoneet koko aamun “mooses sitä ja reiska tätä”. Oli ilmeisen hauskaa :) Ollaan sulle kyllä monta monta palvelusta velkaa.

Kiitos Ansku !

-Sari-

Kokeiltiin jokin aika sitten vähän erilaisia juttuja tutun mallin kanssa. Miljöö ja siellä hiukkasen erilaisia valaistuksia jne.

Kuume olisi kyllä kova kuitata Ranger setti jotta ei olisi riippuvainen verkkovirrasta. Nyt on FX setin kanssa aina riippuvainen siitä että on 220v

-Miljoonasade-

Vielä poiminta DBTL kuvista.
Miljoonasadetta ei ollut alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus kuvata mutta sateen vuoksi en päässyt pois, ja hyvä niin. Viihdyttävä esitys oli tämäkin, paljon hittejä. Meitä jyrätään on veisu josta olen aina digannut. Biisi kertoo selviytymisestä hyvän kumppanin kanssa tilanteesta kuin tilanteesta.

Oli viikonlopun Turkulaisessa katkera avautuminen kuinka on käynyt avautujalla tuuri kun omalla jälkikasvulla ei ole tatuointeja eikä lävistyksiä…

On kuulemma linnakundi jos on tatuointeja… Myöskin työnsaanti on kuulemma vaikeaa ja kaikesta päätellen oikein mistään ei tule mitään. Jep. Minussa on paljon kuvia mutte en ole itse tietääkseni istunut (paitsi lasketaanko jälki-istunto, niitä riittää). Myöskään työnhaussa ei ole koskaan ollut ongelmia. Lisäksi pidän yhteiskunnallista asemaani hyvänä, en asu sillan alla vaan keskustassa omistusasunnossa teen töitä ja elätän itseni varsin hyvin.

Avautuja, nimimerkki “iho umpeen” oli onneksi käyttänyt erehtymätöntä tietolähdettä eli keskustelupalstoja, jotka tiesivät kertoa että ei saa epiduraalia jos on tatska alaselässä, huoh…

Mua ahdistaa ahdasmielisyys. Mä en itse peittele julkisilla paikoilla omia kuviani. Enkä välitä tippaakaan vaikka mummot usein jäävät tuijottamaan käsiä vaikkapa valoissa seistessä. Saatan sen sijaan tuijottaa takaisin, räpätä silmää ja mutristaa huulia, yleensä tuijotus loppuu tässä vaiheessa ja mummo poistuu kuin hauki rannasta…

Olisi varmasti vaikea sellaisen ottaa tatuointi joka ajattelee aina ensimmäiseksi “mitä se se lissukin ajattelis jos näkis”. Älyvapaata, oma on kroppani ja teen juttuja vain miellyttääkseni itseäni. Yleensäkin, jos näkee kaiken aikaa vaivaa vain sen nähden että on hyväksyttävä muiden silmissä niin aika kapeaa ja ahdasta on elo.

Maailma olisi heti parempi paikka jos jokainen tajuaisi pitää huolen omista asioistaan…

Tahtoo lämpimään

Samit ei tykkää kylmästä yhtään. Voisin huoleti asustella vaikkapa jamaican lämmössä. Tekisin päivät läpeensä outoa taidetta (mitäs mä nyt sitten teen). Palataas maan pinnalle, tarvisin lainaksi pari juttua, armeijan koppalakin, pitkän sarkatakin ja muutakin sotilas kamaa. Tulisi kuvaamiseen lainaan, kaikki vinkit yms tulevat tarpeeseen.

Miksei myös yhdelle uudelle mallille paikka auki.

-Misu-

Misun kuva kuukauden mirrinä Cuzetus.com saitilla.

Keli suosi festareita, sunnuntai alkoi kunnon sateella. Tosin jo yöllä satoi. Kiitos sadetakin lahjoittajalle. Sain kaluston kuivana kotiin.

National georaphic laukku on on tyylikäs mutta siihen jää ominaisuudet. Huono kantaa ehkä pidä vettä…

-Apulanta-

Festareiden kuninkaaksi nousi ehdottomasti Apulanta. Setti ei hyytynyt missään vaiheessa. Kun hittejä on paljon niin niitten oikealla rytmityksellä saa aikaan setin jossa ei yleisö jäähdy missään vaiheessa.

Keikka oli ehdotonta parhautta.

-Pikku Viikatteet festareilla-

Tsekattiin pikkuväen kanssa PMMP ja Viikate. Kiitokset Kaarlelle, Arvolle, Ervolle ja Simeonille jälleen loistokkaasta showsta !

Kuvan © Kaapo

-Hynynen-

Kotiteollisuus veti asiallisen setin. Pari vikaa biisiä vain jäi näkemättä kun piti rientää toiselle lavalle kuvaamaan viikatetta.

Kuvia pian galleriassa.

-Martinmäen musiikkileikkikoulu-

-ilta pelkkiä mukavuuksia-

-Lauri Tähkä ja Elonkerjuu-

Kuvia eiliseltä galleriassa. Klik Klik!!