-Uutta kalustoa-

Ostin Prolincan ir-lähettimen. Pääsee irti piuhosita studiosalamoiden kanssa puuhatessa. Saa täyden huomion kuvaamiselle kun ei tarvi varoa että repäisee liittimen rikki tai kaataa valon jolloin romu tulee hintoihinsa. Pelittää FX-400 Elikoiden kanssa kuin junan vessa.

-Four Seasons-

Model: Ronja

Kuva toimii isona vedoksena loistavasti. Teetän kuvasta tarvittaessa isoja vedoksia lisää myyntiin.

Jos kiinnostaa niin sami miuku viikate piste org

-Volvomies-

Offtopic, omistatko Volvon, jonkun säälittävän mallin jota et itsekään pidä minään ? Haluisin antaa kasvot tälle volvojutulle. Kuvaisin sut ja autosi ilmaiseksi, tosin pilke silmäkulmassa. Kuvista ei niinkään tule volvokuvaa vaan parodinen versio. Jos kiinnostaa ja löytyy leikkimieltä niin sami miuku viikate piste org

Volvomiehen arjen juhlasta ja volvoilusta...

Volvomiitti lähestyy mutta paljon on arkisiakin asioita joita volvomiehen pitää hoitaa kaiken muun keskellä.

Keskiviikot vat perinteinen päivä jolloin volvomies käyttää äitiään kaupassa Volvolla. Tämä on ollut pitkään perheen traditio, itseasiassa siitä lähtien kun volvomiehen isä pääsi kunnanvaltuustoon. Hetki oli niin tärkeä volvomiehelle että hän sai itkultaan sanottua sen verran että uhraa volvon kilometrejä äidin käyttämiseen kaupassa. Kaupassa käyntiä varten volvomiehellä on aivan erityiset sormenpäät paljaiksi jättävät nahkakäsineet ja Tommy Hillfingerin paita jotka ovat reissun ajan päällä. Lisäksi gps laitteena on tolloin 16:9 näyttöinen navman, vain parasta äipälle, volvomies tuumaa.

Hyvissä ajoin ennen kauppareissulle lähtöä osarilla ostettu webasto, (jota vain todellinen silkkiperse ylipäätään tarvii), säätää volvon sisälämpötilan juuri oikeaksi äippää varten. Volvomies tuntee suurta onnistumisen iloa kun äippä kehuu miten hyvin ja tasaisesti volvomies ajaa prismaan ja takaisin. Yhdessä äipän kanssa volvomies naureskelee liikenteen seassa oleville japanilaisautoille. Pyh, tuhahtaa volvomies, äipän kuullen ei passaa kiroilla. Kerran volvomies hyvin onnistuneesta vahauksesta riehaantuneena alkoi jopa kisata piskuisen japanilaisauton kanssa mutta homma ei mennyt ihan nappiin. Volvomies ajoi motarilla pikkuisen japskiauton rinnalla ja alkoi tööttäämään volvomiesten salaista kiihdytys tööttäystä, 31 lyhyttä tööttäystä. Ilmeisesti japskikuskikin tiesi tööttäyksen ja alkoi leikkiin mukaan. Kun kiihdyttäminen alkoi katosi japskiauto auringonlaskuun sellaisella vauhdissa että Volvomiehen oli pakko pysähtyä seuraavalle autoliiton viralliseksi P-paikaksi hyväksymälle levähdyspaikalle, parkkeerata auto oikein, varmistaa että käsijarru on päällä, parkkivalot päällä ja ovet lukossa ja sen jälkeen mentävä p-paikan ruokailyryhmän ääreen itkemään ääneen... Onko kaikki 1.x tuhnuun laitettu viritys osa mennyt ihan hukkaan, kallis sport-putkisto jne, oliko kaikki turhaa (oli ääliö..)... Mä jäin kuin seisomaan, volvomies toteaa itkun muuttuessa huutoitkuksi.. Voi helvetin helvetti jos teppo ja veikkokin kuulee tästä. Illalla kyllä piirrän puuväreillä ihan paskan kuvan japsiautosta ja käyn laittamassa sen marttojen ilmoitustaululle, volvomies manaa täynnä vihaa.

Volvomies ajaa suutuspäissään kotiin, parkkeeraa auton talliin, pistää hälyttimet päälle ja siirtyy sisälle kiroilemaan. Maire tulee vastaa ja huomaa että kaikki ei ole kunnossa. Mikä nyt, maire kysyy? Pidä säkin ämmä turpas kiinni, mä muistan kun säkin kuolasit autonäyttelyssä sitä vitun japskiautoa, onko nyt hyvä mieli, TÄH!!! Volvomies huutaa ja painuu suoraan vessaan. Maire tulee oven taakse mutta kuulee vain itkuntiherrystä.

Maire menee kolmen tunnin oveenkoputtelun jälkeen nukkumaan, 8 tunnin itkun jälkeen volvomiehen raunio raahautuu sänkyyn, volvo pyjamassa. Volvo kelloradio herättämään uuteen päivään.

Aamulla volvomies herää täynnä intoa, työmatka tulossa ja vaikka mitä kivaa. Edellispäivän tapahtumat on nollattu, sen japskiauton oli pakko olla ritariässän entinen auto, siksi ei volvolla pärjännyt. Muuten kyllä olisi pärjännyt. Volvomies kaataa maitoa kahviinsa ja piirtää maitopurkkiin volvo logoa.

Voihan webasto sentään, mä taidan hakea kunnanvaltuustoon, volvomies huutaa mairelle. Maire huokaa tuskissaa, "just"... Alan ajamaan turvallisilla volvoilla ajavien, yhdistystoiminnasta kiinnostuneiden silmälasipäisten miesten asioita. Miesten jotka tietää miltä tuntuu ajaa kunnon autolla ja jutella navigaattoreiden kanssa.

Volvomies alkaa mielessään heti pitämään itseään tärkeämpänä miehenä, itsetunto nousee kohisten. Tiedätkö maire mitä, voitaisiin kokeilla joskus sitä seksiä.... Volvomies ehdottaa...

Jatguu

-I am legend-

Käytiin rouva V:n kanssa katsastamassa Will Smithin uutukainen I am legend. Oli kyllä katsomisen arvoinen leffa. Yltää hyvin lähelle mun kaikkien aikojen suosikkileffaa "Dawn of the dead" pätkää.

Suosittelen ehdottomasti katsastamaan.

Leffasta olisin halunnut suoraan kotiin syömään pullamössöä mutta rouva V:n huokutteli mut naisellisia vilunkikonsteja käyttäen konttoriin, skodaan, martinmyllyyn ja kulmabupiin :) Eli ei turha leffailta, tuli liikuntaa samalla.

Konttori oli sinänsä uus tuttavuus etten ole siellä aikaisemmin käynyt, mesta ihan keskustassa jossa on myös safkaa päivisin. Sisustus oli itseasiassa ihan jees. Turku on teemaravintoloiden luvattu valtakunta. Noita on useita ja kaikkiin riittää hyvin väkeä. Itseasiassa viikinkimestassa en ole koskaan käynyt. Pitäisi kai periaatteessa sekin kokeilla.

Mutta ei vie konttori Apteekin tai Old Bankin paikkaa mun kantiksena. Ja näyttäisi että esim ikäraja on konttoriin hiukan alempi ja se aina näkyy asiakaskunnassa. Ehkä olen ikärasisti mutta Old Bankin 24 on just hyvä.

-Kuusi-

Toi muovikuusi on isosti Rock! Vain aito muovikuusi varistaa muovihapsuja lattialle. Aidon kuusen jäljiltä sai imuroida koko mökin mutta muovikuusen myötä perinne katosi hetkeksi. Onneksi laadunvalvonta on jossain sen verran pettänyt että imuroida saa taas :)

Enivei, hauskaa joulua blogin lukijoille.

Sain tossa frendiltä pari volvomiehen perusvarustetta. Diesel shottia ja volvo avaimenperän :) Kiitti Pete. Jos volvomies käyttäisi (osaisi käytää) joisi hän diesel shottia koska volvoja on dieseleitä myös.

Volvomiehen auton perässä on myös kookas merkintä siitä että on kyseessä diesel, lisäksi siellä on merkit, turbo, power steering, steering, navman, tomtom, autossa ensiapuvälineet, autoliitto, GL, VolvoPower, manual gear, steering on left, biltema, viningarna, Volvoman ratissa, Volvolla pääsee ja äärettömän kookas VOLVOLANDIA.COM tarra. Jokaisen volvoilukerran jälkeen käy volvomies netissä katsomassa onko joku bongannut hänen osaavan ajosuorituksensa.

Mutta mikäs on tilanne volvomiehellä saksanmaalla. Tilanne jäi tukalaan paikkaan...

Volvomies säikähtää toisesta kopista kuuluvaa huutoa, mitä ihmettä.Veikko tuolla tekee? Toi ei kyllä kuulosta nyt yhtään autokaupan teolta. Maire vähän varoitteli just tälläisestä, mutta olin kyllä kovana että ei volvoharrastajaa niin vain kuseteta. Ja Veikkohan on tilastokeskuksessa rei-ittäjänä, se mikään rehtori ole. "Ei sinne", kuuluu Veikon huuto, nyt jo vähän panikoivaan äänensävyyn. Samalla tämä viiksekäs kummajainen istuu volvomiehen syliin ja kuiskaa möreällä äänellä, "oletko säkin rehtori..." Hei mikäs juttu tämä nyt on, tässä on nyt jokin paha sekaannus. Me tultiin tänne hakemaan Volvoa, Horst, tunnet varmaan kun se asuu tällä kadulla. Niin sillä on siisti V70 kermanvärinen, mitä me tultiin ostamaan. Nyt sitten meidät on sekoitettu varmaan johonkin luokkaretki porukkaan. Ei toi veikko ole mikään rehtori, se on tilastokeskuksesta. "Ai **ttu", kuuluu samalla veikon huuto ihan kuin pikkulapsen äänellä...

Nyt mä kyllä soitan autoliittoon, tilaan vaikka 2 partiota Naantalista jos muu ei auta. Tää pitää selvittää, toteaa volvomies jämäkästi. Ivanaksi itsensä esitellyt viiksiveikko hermostuu ja poistuu tuhisten verhon takaa. Salamannopeasti sisään syöksyvät isot soul veljet. Nämä mustat miehet joilla ei äkkiseltään näytä olevan niskaa lainkaan. Painoa yhtäänsä ehkä noin 320kg, tottunein ottein ne tarttuvat volvomiestä nilkoista kiinni ja nostavat jalat kattoon, "ein zwei drei vier fünf sechs sieben" he huutavat yhteen ääneen ja ravisuttavat juuri samaan tahtiin volvomiestä niin että kaikki tavarat tippuvat taskuista lattialle. EI VOLVON AVAIMIA, volvomies huutaa... Ilmeisesti sääliä tunnetaan myös Reeberbahnilla koska vain ja ainoastaan volvon avaimet jätettiin lattialle. Muu omaisuus kerättiin parempaan talteen. Miehet poistuvat paikalta samaa tahtimarssia mitä tulivatkin. "ein zwei drei vier" kuuluu käytävästä huuto...

Huh, selvittiinpäs siitä Volvomies toteaa ja heittää avainnipun kädestä toiseen. Katsotaan mitä se veikko nyt meinaa. Volvomies riuhtaisee verhon sivuun, mielessään vähän pyhimys tyylinen sisääntulo, pyhimyshän ajoi volvolla. Verho sivuun, mitä ihmettä.... Voihan hanskalokero? Veikko istuu nurkussa alasti sikiöasennossa ja tihrustaa itkua. Veikö ne sun auton avaimet?, volvomies kysyy. Veikko puistaa päätään muttei sano mitään. Veikko kokoaa itsensä ja sanoo juuri ja juuri ihmiskorvan kuulevalla äänellä, "mä haluan kotiin äidin luo".

Volvomies taluttaa veikon ulos ja taksiin. Veikko ei halua edes hotelliin sisälle vaan pistään taksin ovet siksi aikaa lukkoon jotta volvomies voi käydä hakemassa tuulilasit ja navigaattorit. Volvomies palaa taksiin ja antaa hotellista ostamansa lakanan veikolle pukemisiksi ja tuleepa vielä pahaa mieltä viemään minttukarkki joka oli ollut parisängyn tyynyllä.

Mennään suoraan kentälle. Volvomies istuu toki edessä ja kehuu taksikuskin autoa, volvo toki. JÄMÄKKÄ ALUSTA TÄSSÄ VOLVOSSA, toteaa volvomies intialaissyntyiselle taksikuskille joka ei selvästi ymmärrä sanaakaan saati ole kiinnostunut koko asiasta. Veikko ei puhu mitään koko automatkan aikana, eikä lennolla.

Kentällä on Teppo vastassa, tuttu huomioliivi näkyy jo kauas. Veikkokin vähän piristyy kun volvomies lupaa reilusti että saat mennä eteen istumaan. Autossa soi kikan parhaat joita teppo laulaa mukana kuitenkin pitäen kädet oikeaoppisesti ratissa, kello 10 ja 14 otteessa. Oikea ote löytyy volvon käsikirjasta.

Samassa volvomies huutaa takapenkiltä ja osoittaa kädellään kadun varressa olevan erotiikkabaarin suuntaan, "katsokaa miten ruosteeton amazon tossa pihassa". Pian ollaan korsossa ja on aika kaivaa kahden volvopeitteen ja yhden silkkilakanan alta oma kulta. Mites täällä on mennyt, kysyy volvomies autoltaan. Isällinen taputus auton kattoon, ei liian kovaa ettei vahapinta kärsi... Avain lukkoon ja ovi auki, keskuslukituksen nappahdus on musiikkia volvomiehen korville. Etupenkille istumaan, volvomies on innoissaan kun puukuulaistuin valittaa ahterin alla. Valmistautuminen ajoon alkaa, virta päälle, gps laitteet auki, kynälehtiötelineestä puhdas sivu esille ja matka voi alkaa.

Onkohan maire muistanut leikata automainokset lehdistä, volvomies miettii. Ja jos uusi tuulilasi on lähetty lojumaan ilman että se on mapitettu ei ole pelkoa että mairee saa seksiä ennen seuraavaa kesää. Volvomies on pohjimmiltaa pihtari ja ylpeä siitä. Volvomiehen mielestä seksiin käytetyn ajan voi mieluummin käyttää ensio itkosen talviajokoulun katsomiseen vhs nauhurilla. Kyseisessä pätkässä otetaan hallittuja äärimmäisen näyttäviä sivuluisuja sinisellä 240 volvolla mustat nahkahansikkaat kädessä ja karvalakki päässä, jos jossain niin siinä miehen silmä lepää.

Alkava viikko on taas tuskaa, lukuunottamatta työmatkoja jotka voi istua volvossa ja laulaa lempilevyjä volvon oman kasettisoittimen kanssa kilpaa ja ottaa rivakoita kiihdytyksiä, varoen kuitenkin ettei kierroslukumittari mene punaiselle eikä nopeus nouse yli sallitun.

Aamulle on sovittu takalasien tummennus operaatio takaikkunoihin, pakollinen lisäys jokaiselle kunnon volvomiehelle (ja amikselle). Voi sitten ehkä vieläkin enemmän ajaa rinta rottingilla hyvin varustellulla volvolla. Kyllä kelpaa.

Pian onkin tulossa volvojen kokoontumis ajo naantalissa. Volvomies on saanut kunnian osallistua järjestelyihin, hän hoitaa lettutaikinan teon ja hankkii perunajauhot parketille. Aina harmi oli että leirintäalueella on samaan aikaan bmw väen tapaaminen ja jonkin moottoripyöräkerhon kesäjuhla. Mutta volvomies ei anna tämän häiritä vaan uskoo että kaikki menee nappiin. Volvomiehen mielestä bmw väen pitäisi jo tietää paikkansa arvostetun volvo merkin alapuolella. Ja volvomies ei usko että kukaan pitkätukka motoristi aiheuttaa minkäänlaista häiriötä. Ja jos tilanne kehittyy todella uhkaavaksi on volvomies lukenut kirjanton "kuinka puolustat paljain käsin volvoasi".

Jatguu...

Johanna heitti tälläisen haasteen.

1. Miten valitsit blogisi nimen ja nimimerkkisi?
Nimi tulee yksinkertaisesti Viikate nimestä joka on kulkenut mulla pitkään. Sillä ei ole mitään tekemistä samannimisen orkesterin kanssa kun joskus sitä kysytään. Tosin olen heillekin töitä tehnyt, terveiset Kaarlelle ja kumppaneille.

2. Miksi aloitit bloggaamisen?
Blogeja on ollut 2, tämä on järjestyksessä toinen. Aikaisempi pyöri eri paikassa ja oman domainin myötä oli luontevaa tehdä uusi blogi sille. En osaa tarkemmin sanoa miksi? Jollain tapaa on mun mielestä kätevä pitää kuvapäiväkirjaa ja kirjoittaa muustakin. Mutta varsinaisesti en tee sitä ns "kenellekään", kunhan teen. Lisäksi välillä jos huomaa itse että jutusta alkaa tulla puista niin en kirjoita mitään tai sitte postailen enemmän kuvia. Vinkkinä muuten, jos jollain muulla bloggaajalla on tallella koko arkisto niin lukekaas joskus läpi, luin jokin viikko sitten oman läpi ja siinä vasta huomaa kuinka elämä oikeasti vilisee mieletöntä vauhtia eteenpäin.

3. Mikä on ollut parasta, mitä tähän mennessä olet kokenut bloggaamisen kautta? Entä ikävintä?
Parasta on olleet oikeat työt mitä on tullut blogin kautta. Kuvauskeikkoja on tullut tosi paljon blogin kautta, se on tietysti siinä mielessä positiivista. Hyvä palaute kuvista on myös kiva kuulla, tai itseasiassa kaikki palaute. Ylivoimaisesti erikoisinta on ollut että kun mut pysäytettiin keskustassa että oletkos sä se "Viikate". Työasioitani en käsittele blogissa mutta myös duunissa on joskus tullut juttua että "ai sää olet toi". Tämä joskus hämmästyttää että kuinka laaja kirjo ihmisiä lukee mun juttuja. Erikoista... Kiitos lukijoille !

Ikäviä ei ole tapahtunut, tämäkin menee hauskan puolelle mun mielestä mutta tohon volvojuttuun liittyen tuli mailia jossa sanottiin "Mikä sä helvetin pitkätukka olet arvostelemaan toisten autoja"... Vastasin toki kaverille ja laitoin oman numeroni jos hänen tuska käy niin sietämättömäksi niin voi soitella. Vähän kuin auttavaan puhelimeen. Kaikkea ei kannata lukea liian vakavasti, sitäpaitsi tää on vasta alkua :)

4. Mitä uskot blogillesi tapahtuvan vuonna 2008?
Jaa a, mä toivoisin että saisin tehtyä sellaisen saitin jossa yhdistyisi galleria ja blogi jollakin tapaa yhteen. Lisäksi haluisin tehdä sen siten että se ei olisi riippuvainen mistään julkaisijärjestelmästä vaan toimisi omalla softallaan. Näin kuitenkaan tuskin tapahtuu, aikaa ja tietotaitoa koodaamiseen ei ole.

Mutta saitin tarjonta tulee lisääntymään maaliskuuhun mennessä. On tekeillä pari proggista jotka muuttaa muutenkin tätä.

Haastan samaan kyselyyn Villen, Oopan, Malkok:n ja Öden.

-Kädet-

Toinenkin valmis. Dogbite Sami duunasi.

Jos tästä elämä voi mennä enemmän kiireiseksi niin on jännä nähdä millaista se sitten on. Vasta tänään tajusin kun puhuin puhelimessa hyvän ystäväni kanssa entisestä duunista. Tuli puheeksi kuntoilu. Muistui elävästi mieleen siinä viime joulun kinkku sikailu ja pyhät lupaukset kuntoilusta ja syömisestä... No nyttemmin onkin tapahtunut yhtä ja toista mutta se kuinka pian on vuosi mennyt. Aivan sairaan nopeasti, vuosi on mennyt niin juosten ettei mitään rajaa.

Vaikka muutenkin sanotaan 5 vuotta taaksepäin on ollut melkoisia muutoksia elämässä on viimeinen vuosi silti ollut kiireisin, hulluin ja sisältänyt eniten isoja muutoksia. Aika näköjään kuluu tälläisessä nopeiten.

Joskus aikaisemmin, taisi olla reilu vuosi sitten ihmettelin ketä jaksaa kiinnostaa mun elämä ja ketkä lulee blogia. Silloin tuli valtava määrä erilaisia maileja.

Statistiikkaa kun vertaa viime vuoteen on ero vielä aivan älytön, siksi mua kiinnostaakin ketä te olette ja miksi luette tätä :) Joka haluaa niin lyhyt esittely itsestä

sami miuku viikate piste org

Vastaukset jäävät toki vain mulle, eivät toki tule blogiin. Mua vain kiinnostaa oikeasti ketkä ja millaiset ihmiset lukevat tätä. Lisäksi koko elämä on kontaktilaji, uusista tuttavuuksista ei ole koskaan haittaa.

-Shoppailua-

Kaikissa meissä asuu pieni Ulrich... Toi muuten oli rikki jo kun mä menin.

Jotain uutta on tapahtumassa myös Volvomiehelle. Kiitän myös mielettömästä määrästä palautetta joka on tosta läpästä tullut... Lupaan pitää tämän teiden ritarin elosta juttua sitä mukaa kun kiireiltäni ehdin.

Volvomies ja Maire alkavat olla pikkuhiljaa toipuneita äärettömän stressaavasta ruotsinkaista. Enään on jäljellä paperityöt. Tullessa Vaasasta kirkkonummelle tuli tehtyä muutama Volvolandia.com tarrahavainto ja ne on kirjattava foorumille. Lisäksi muutama ajoneuvo piti taas tarkastaa viestinä kuka on omistaja ja onko auto oma vai rahoitettu. Volvomies käyttää muuten nimimerkkiä "TheVolvoMan". Nimimerkki on tullut nettikansalle tutuksi aurinkolasi testeistään ja puuväripiirroksista missä Volvo kiihdyttää ohi Toyotasta ja roiskauttaa kuvaa japsiautojen päälle. Volvomiehen sähköpostiosoite on myös katu-uskottava volvoisthebestcarinswedenandallothercountries@XXXXX.com Sähköpostiin on tehty oma kansio volvo asioille johon voi arkistoida toisilta nilkeiltä tulleita maileja. Onpa siellä kansion kätköissä kuva jossa näkyy paljas naisen pyllykin. Kuva on otettu Sievin maasydänjärvellä.

Tämä pohjanmaalla oleva suomen alabama jossa sisäsiittoinen kansa elää omaa pikku elämäänsä. Kunta menikin täysin sekaisin kun täysin sekopoltsi volvoväki tuli paikalle la-puhelimineen ja vanteiden kromikehineen.

Reissulla maire nukkui pihalla ja volvomies autossa. Sukulaismieheltä olisi saatu ilmaiseksi asuntovaunu lainaksi mutta kuka hullu laittaa sellaisen volvon perään? Kytkin kuluu tällöin keskimääräistä enemmän ja se EI ole volvomiehen mieleen. Samasta syystä maire sai aikanaan pakkolenkkeilyllä sulattaa läskiperseestään 14 kiloa pois. Noiden 14 berliinimunkeilla ja konvehdeilla hankittujen kilojen sijasta kulutus pieneni 0,021 litraa satasella ja kytkimelle taas arvokkaita lisäkilometrejä. Muutenkin volvomiestä alkoi koko perse ällöttämään.

Aina kävellessä hän ei saanut katsettaan irti mairen 40 tuumaisen Sony pravian kokoisesta ahterista. Joskus volvomies oli varma että melkein kuuli ihran äänen kun se liikkui perseen mukana. Hyvä että maire heräsi laihduttamaan ennen kuin hänen olisi pakko ajaa volvolla mielenterveystoimistoon ja tunnustaa kuulevansa perseen puhuvan, siellä kun on muutenkin niin hankala löytää hyvää parkkipaikkaa.

Hohhoi, oi sitä reissua, volvomies muistelee ja vetää slipoverin päälle lähteäkseen duuniin. Loppuviikko olisikin jännittävää aikaa. Luvassa on Volvoilua saksanmaalla. Veikko, volvomiehen kaveri ja volvovekselin takaaja on lähdössä Berliiniin Saksaan ostamaan uutta luotettavaa menopelia, paikallinen horst oli myymässä yhdellä omistajalla ollutta koulutaksia, pirun siisti peli kuulemma, oli pitänyt laittaa kuvat mutta kamera oli mennyt epäkuntoon. Töissä volvomies on vähän oman tiensä kulkija, lounli raider niinkuin hän itse mairelle sanoo olevansa. Työmaalla ei oikein ole volvomiehiä. Pelkkiä riisikupeilla ajavia juppeja jotka eivät tajua autoilusta mitään. Volvomies istuukin tauot kahviossa omissa oloissaan ja katselee alentavasti muita omasta nurkastaa yläosasta tummennettujen silmälasiensä läpi.

Duuniviikosta on selvitty ja lento saksaan odottaa. Suora lento Hki-Vantaan kentältä jonne mennään Tepon heittämänä. Myöskin volvo on viety Tepon pihalle reissun ajaksi että Maire saa vain pieneen päähänsä käydä ajamassa sillä. Tepon kyydissä matka menee näppärästi. Teppo on ostanu yhden gps laitteen lisää, laite on serkun tuoma Libanonista, siellä ovat paljon halvempia eikä myyjäliike pääse näin kusettamaan hintatietoista autoliiton jäsentä. Jäsenet nääs pitävät yhtä ja huolta toisistaan... Vähän niinkuin Ewokit, one big happy family jne... Nojoo... Sitä ei libanonin serkku muistanut laitetta rahastaessaan kertoa että softa on arabiaksi... Lisäksi laite soittaa kokoajan kummallista tilutilu musiikkia mitä ei saa loppumaan, itse ajosuoritusta se ei haittaa mutta kaikkien alkaa tehdä kebabia mieli.. Kummallista. Mutta ihan hyvin tän kanssa pärjää teppo sanoo, "RAHMAS ATA!!!" karjaisee navigaattori ja teppo säikähtää aivan helvetisti. Huh, ton se sanoo aina lähellä risteystä.


Tullaan kentälle, Teppo vetää huomioliivin päällensä. Hyvä niin koska hän ajeli ainoastaan ylipienissä farkkushortseissä ja jos hän olisi ilman paitaa astunut ulos olisi kentän Securitas poiminut samantien tämän karvaisen apinan haavilla talteen ja lennättänyt verkkoon käärittynä Tangeriin.

Veikko ja volvomies seisovat asennossa ja moikkaavat kun teppo katoaa savupilveen ja katoaa kohti vantaan korsoa. Volvomies kyselee kuulumisia kaikilta kentän edessä pokaa odottavilta taksikuskeilta ja kertoo olevansa itsekin "näitä miehiä". Eikun sisään ja stekkaamaan kamat koneeseen.

Saksanmaalle saavuttaessa onkin jo myöhäinen ilta. Kun kamat on saatu hotelliin ja Tuulilasit yöpyödän laatikkoon ehdottaa Veikko että käydään katsomassa vähän berliinin yöelämää. Volvomies poimii kilpibongaus vihkonsa mukaan ja on kuin partiopoika valmiina lähtöön. Tuolla kadulla on tarkoitus tavata se Volvon myyjä huomenna, näyttää veikko ja osoittaa Reeberbahn nimiselle kadulle. Käydään katsomassa, voidaan samalla katsoa millainen paikka toi on. Taitaa olla tuolla enemmänkin autokauppoja.

Pätkän käveltyään tulee eteen helvetin iso tyyppi joka osoittaa veikolle ja volvomiehelle nuhjuisen kuppilan ovea. Volvomies koittaa hoitaa tilanteen tyylillä ja muotoilee selvästi, VII AAR LOOKINK VOOR HORTS, THE VOLVOMAN VIT VERI NAIS V70? Tyypin pupillin muuttuvat aivan helvetin pieniksi ja suonet alkavat pullistella päässä. Yhdellä lakaisulla tyyppi heittää veikon ja volvomiehen sisään baariin. Ovi kolahtaa perässä kiinni ja miehet katselevat ympärilleen. Onko tämä sellainen yläosaton baari veikko totetaa kauhuissaan ja peittää silmänsä. Volvomies katsoo baaritiskillä joraavaa naista joka saa haarat niin auki että on mahdollista nähdä kitarisat alakautta... Maire ei kyllä tykkää tästä nyt.

Pian seuraan liittyy pitkänhuiskea amisviiksinen nainen...Vahvalla slaavilaisella kylmän karhealla äänellä hän sanoo "Mitä jätkät". Öhöm, mitäs tässä, VOLVOA OLLAAN HAKEMASSA, volvomies huutaa kilpaa Village peoplen kanssa.

Ok, vai ollaan sitä niitä poikia. Meillä on tuolla takana tuollaisia pikku koppeja, jos shampanja maistuu ja seura kiinnostaa, lisäksi mikään ei rentouta raskaan autoilun päälle niin kuin kultainen suihku "hitto kylpykamat ois voinu napata mukaan" volvomies manaa. Volvomies vähän empii mutta veikko on jo menossa. No jos mäkin pikku hetkeksi... Veikko menee naisen perässä koppiin. Mahtaako tällä olla mitään tekemistä autokaupan kanssa, ettei vain olisi kusetusta Volvomies miettii kun istuu muovilla päällystetylle sohvalle. Huoneessa on vain yksi pieni punainen lamppu ja saatanallinen määrä talouspaperia.... Mihinkähän se veikko katosi, volvomies miettii. Samalla huutu Veikon huuto seinän. "H**vetin **ora, sano mua rehtoriksi..."

Jatguu....

Viikate photographyn uusi yhteistyökumppani, Putiikki.net. Suosittelen tutustumaan ja tekemään helppoja nopeita ostoksia.

Klik klik !!

-Kahvia-

Aamukahvi on yksi syy herätä uuteen päivään... Mikään ei hakkaa sitä fiilistä kun kahvi porisee.

Teboililla kahvinsa juovan volvomiehen elämä menee Uddevallassa seuraavaan tapaan....

Volvomies ja maire saapuvat viimein Svenin asunnolle. Kämppä, tai oikeammin vanha pieru solifer asuntovaunu on pienen järven rannalla.

Sven tuumasi että ämmät voisi laittaa jotain ruokaa sillä aikaa kun he käyvät volvomiehen kanssa pikku ajelulla. Volvomiehen viisari melkein värähtää, olisiko nyt hetki jota hän on odottanut, ruotsin mekka. Tuo laitos joka suoltaa joka minuutti uuden volvon maailmalle. Tippa meinaa tulla silmään ja jännäkakkakin tekee tuloaan.

Voi webasto sentään, suuri päivä mitättömän autorunkkarin elämässä. Sven karauttaa 242 pomminsa tulille ja karauttaa ykkösen raakana sitään. Volvomiestä vihlaisee rinnasta kun autoa kohdellaan noin huonosti. Sven selittää ajaessa että sen muija saa sen hermoraunioksi, ämmä on kuulemma niin tyhmä että Sven on vuosia ihmetellyt miten se yleensä selviää arjen pikku rutiineista.

Volvomies kehuu että "on kyllä hyvin pitänyt nää istuimet ryhtinsä", Onhan noi joo, haisee vain koko auto kun kaveri oksensi kännissä takapenkille, silloin vitutti ja isosti, Sven toteaa. Volvomies ihmettelee miksi joku on näin välinpitätön, hänen omaan volvoonsa ei ole mitään asiaa jos edes haisee viinalle, on polttanut vuorokauteen tai on lämmittänyt puusaunaa. Kauhein skenaario olisi jos joku istuisi paljain persein kuskinpenkille. Puukuulaistuin ei olisi enään entisensä.

Niin sä olet tollainen volvomies, sven heittää, "henkeen ja vereen" sanoo volvomies ja kohentaa autoliiton serengeti aurinkolasien asentoa. Se oli ylpeys mikä rinnassa pisti (tai ylipainon takia ensimerkkejä itsestään antava sydäri), Volvomies tunsi eka kertaa elämässä olevansa oikeassa porukassa. Mäkin olin joskus volvolla duunissa vaan sain kenkää kun nussin vessapaperia tehtaalta, Sven manaa, tunnelma vähän happanee mutta vain pikku hetkeksi.

Volvon tehdas alkaa näkyä edessäpäin. Volvomies ottaa reilun kulauksen vademecumia. On oltava juhlakunnossa ja kaiken täydellistä. Kertakäyttökameraa laulaa kun Volvomies taltioi unelmansa toteutumista. Kotona volvomiehellä on oma kansio jossa on pelkkiä volvojen kuvia. Volvon vaiheista pidetään myös päiväkirjaa, on sitten vanhana mukava muistella monesko päivä syyskuuta vuonna 2001 tuli laidettua lisävalot nokalle. Sitten se koittaa, aidan takana näkyy kiiltävä meri uusia v70 volvoja, hopeita. PYSÄYTÄ PYSÄYTÄ, volvomies huutaa. krapulainen Sven säikähtää ja kääntää auton tiensivuun. Volvomies nappaa kojelaudalta talouspaperirullan ja katoaa pusikkoon. Kestää tasan minuutin ja volvomies palaa autoon. Onnellinen vähän pervo hymy huulilla, voi vetokoukku sentään. On toi v70 hopeana hieno näky, tiesitkö että vikingarnan rumpalilla on volvo, volvomies heittää...

Lähemmäs porttia he eivät pääse kun Svenillä on porttikielto tehdasalueelle. Ampuvat pian taas perkeleet...


Palataas takaisin, josko ne ämmät olis saanu jotain ruokaa aikaiseksi, mulla on aina kanuunassa vitunmoinen nälkä, sven sanoo ja survoo isompaa pykälää raakana sisään. Mä vuokrasin illaksi ridskolanin, voitais katsoa porukalla sven ehdottaa. Sopii, onko se millanen pätkä volvomies kysyy, ravijuttuja sven kuittaa...

Vaunulle saapuessa onkin tytöillä jo ilo irti, pihassa on pikaisesti laskien 2 tyhjää aha toro tequila pulloa ja meno sen näköinen. Svenin 120 kiloinen vaimo on sammunut pihalle mahalleen ja rokonarpinen perse loistaa kilpaa ilta-auringon kanssa. Vittu toi ämmä on tyhmä, onneksi meillä ei ole lapsia, sven huokaa helpotuksesta. Täytyy joku päivä puristaa siltä jo ihan evoluution nimissä kohtu housuihin, fan också, sven huutaa ja läimäisee muijaa perseelle niin että siihen jää kämmenen kuva tunniksi ja vartiksi josta ajasta 25min takapuoli värähtelee 50hz taajuudella...

Loppuilta meneekin svenin kiroilua kuunnellessa ja odottaen aamua jolloin matka jatkuu takaisin kotiinpäin. Illalla käydään vielä pikaisesti läpi aamun reitti ja ladataan gps laitteisiin matkan pysähdykset. Onkin jo ikävä kotiin. Siniseen ruutuvihkoon on kertynyt 39 sivua volvojen rekisterikilpiä ja muita tärkeitä merkintöjä volvoista jotka pitää syöttää foorumille ja exel taulukkoon.. Näkyipä matkalla pari suomalaistakin volvoa, niiten omistajat volvomies selvitti kilven perusteella tekstiviestipalvelusta ja soitti kaikille kysyen miten matka on mennyt. 80% Löi luurin korvaan, 15% lausui jonkin genitaaliosan nimeltä ja 5% oli muita Volvolandian jokavuotisia Uddevallan vaeltajia jotka olivat mieleltään yhtä pihalla kuin volvomies.

Aamulla matka alkaa, reissuun lähtetään ennen kuin Sven ja rouva Sven heräävät. Sven nukkui vaunussa mutta rouva oli pihassa edellen pylly paljaana. Volvomies oli käynyt peittämässä sen illalla autoliiton avaruuspeitteellä ettei vilu tai villieläimet yllätä rouvaa tavalla tai toisella.

Kännääminen ja muu skeida vielä menetteli mutta se miten sven kohteli volvoa ei vetele. Tekisi miele varastaa mokoma ja ajaa se suomeen turvaan. Vaan kukapa sitten oman volvon ajaisi suomeen, akoille ei kuitenkaan voi volvoa antaa. Noh, lähtetään.

Matka menee tuttuun tahtiin. Laivaa odottaessa näkyy jotain hämmentävää, terminaalin auto check-innin luona näkyy leirin tapainen. Leiristä kuuluu iloinen laulu ja sieltä nousee sankka savu. Voisko se olla, ei kai... On se perkele Teppo, vanha tuttava hämeenlinnasta. Volvomiiteistä tuttu kaveri, oli ollut kerran Volvot vierekkäin nesteen pihassa. Kuvakin siitä löytyy. Tutut pölykapselit ja 4 LA-antennia paljastivat että se on tuttu kaveri. Ei kun auto perään ja salainen volvomiesten tööttäys kehiin (12 pitkää 29 lyhyttä ja lopuksi minuutti torvi pohjassa). Ja niin nousee leiristä Teppo, Teppo on pukeutunut oranssiin autoliiton huomioliiviin ja pallit paljastaviin liian lyhyisiin farkkushortseihin. Sinänsä pelkkä asu olisi hyvä syy jättää kaveri ulos laivasta. Tepon volvo on 83 vuoden musta 740 joka on rekisteröity pakettiautoksi. Laturi huutaa punaisena lisälaitteiden määrästä.

No voi keskikulutus sentään, meillä onkin täällä just volvovisa kesken. Liittykää ihmeessä seuraan. Ollaan leikittyä kuka osaa s40 mallin kaikki mahdolliset lisävarusteet ulkoa, mähän sen tietenkin voitin Teppo toteaa ja nauraa julmasti lapsilleen, ei noista mitään volvomiehiä tule. Saatanan epärät ostaisivat heti Toyotan jos en olisi katsomassa perään. Eihän niissä toyotissa ole edes turvapuskureita.

Loppuaika meneekin siitä keskustellessa että pieni moottori on ihan riittävä isoonkin koriin....

Jatguu...

-Renoo-

Ihan toista kuin volvoilu ;)

Jouluryysis painaa päälle, onneks en ole vielä mitään ostanut tai hoitanut, aattona ehtii.

Volvoilusta tuli mieleeni, volvomies jatkaa elämäänsä lomailun merkeissä...

Maanantaina duunin jälkeen volvo mies karauttaa matkatoimiston kautta kotiin. Toimistolta tulee kotiinviemisiksi laivamatka esitteitä. Lisäksi toimiston telineestä lähti povariin koko itäiblokin tiekartasto, siltä osin kuin sellaista on edes olemassa.

Tarkoituksena volvomiehellä olisi mennä mairensa kanssa romanttiselle matkalle Uddevallaan ja viettää rentouttava viikendi kaiken volvokivan mielessä. Matka tehdään vaasasta umeåån koska näin saadaan enemmän ajamista ja vaasan laivoilla ei kuulemma ryypätä. Näin voidaan keskustella laivan sosiaalisissa tiloissa toisten autoilijoiden kanssa. Ennen matkaa volvoon tehdään perushuolto, auto imuroidaan ja hansikas lokeron asiakirjat järjestetään. Lopuksi kaikki kirjoitetaan ylös huoltokirjaan. Varsinainen huoltokirja on loppunut 300 000 kohdalla jossa rohkeinkin volvo insinööri on tämän romun odottanut palvelevan säilyketölkkeinä tai rekisterikilpinä.

Koittaa matkan aamu ja tunnelma on katossa. Viimeiset tarkistukset autosta. Öljyt, renkaat, vararengas, mag-lite ja 24 paristoa, check. Maire vielä lukee tarkistuslistan ja matka voi alkaa.

Gps-laitteet huutavat kilpaa ajo-ohjeita kojelaudassa, toinen suomeksi ja toinen ruotsiksi. Ei ruotsinmatkan takia vaan koska volvo kuulemma tykkää kun sille puhuu ruotsia. Matkan aikana lauletaan tanssiyhtyä Vikingarnan hintahtavan humpan tahtiin."Tolla rumpalilla on v70, totetaan volvomies ylpeänä ja nostaa volyymin sietokyvyn rajoille äänen jo särkiessä niin kuin joku panisi kulkukissaa.

Matkaa on menty 200 km, suunniteltu kahvitaukopaikka tulee minuutilleen eteen. Takana onkin jo vammainen letka jota volvomies on sääntöjen noudattamisen ohessa vetänyt. Taukopaikka on Teboil, on ollut siitä asti kun volvomies pienenä osti sieltä volvo logolla varustetun koristekapselin keskiosan. Osa on edelleen volvo kokoelman helmiä ja sitä katsotaan säännöllisesti.

Teboilin pihassa on ruosteeton v40 josta volvomies ottaa kuvan. Sisään astuessaan volvomies silmäilee kahvion puolelle ja koittaa miettiä kenen pihassa seisova ryhdikäs komistus olisi. Nurkkapyödässä istuu kalju iso kaveri joka lukee rahtari lehteä. Volvomies rykäisee ja kiinnittaa kaverin huomion, tyypin katsoessa volvomies heiluttaa tuttavallisesti kaverille. Tyyppi nostaa kulmiaan ja huutaan "mitä vittuä sä huidot!". Volvomies säikähtää ja säntään pullajonoon mairen perään. "Löysitkö volvon omistajan" maire kysyy, "joo, oikein mukava kaveri, oli kuulemma ruostesuojannu volvon nokialla" volvomies kuittaa tilanteen.

Pyödässä syödään berliininmunkit ja juodaan maitokahvit. lukemisena menee autopalsta josta ympäröidään tussilla parhaat yksilöt jos vaikka lottovoitto sattuisi kohdalle. Loppumatka vaasaan menee samaan tappavan hiljaiseen tahtiin, tai oikeastaan vikingarnan tahtiin... Maire miettii jo tuskissaan, "vittu laivalla vedän kännit ja menen avaamaan haarat ekalla rekkakuskille joka eteen sattuu".

Laivaan ajo on oma juttunsa. Volvomies maksaa käteisellä ahtaajalle 400e että saa paikan jossa on tyhjä ruutu jokapuolella autoa. Haikein mielin jää volvo ruumaan kun edes rahasta ei sinne saanut jäädä istumaan. Taxfree myymälästä volvomies ostaa kilon vadelmaveneitä ja siirtyy kannelle herkuttelemaan. Tuulessa tuntuu jo raikas tuulahdus ruotsista.

Viimeinkin loputtomalta tuntunut laivamatka päättyy ja saavutaan satamaan. Auto ulos laivasta ja gps kuoron säestäessä nokka kohti uddevallaa.

Siellä onkin jo odottamassa Sven, paikallinen volvoharrastaja joka lupasi majoittaa volvomiehen ja mairen mökilleen sekä näyttää paikkoja. Sven on sovitussa paikassa odottamassa 242 volvonsa kanssa. Volvomies ajaa auton viereen ja tööttää salaisen volvomiesten tööttäyksen. 12 pitkää 29 lyhyttä ja lopuksi minuutti torvi pohjassa. 242 nytkähtää liikkeella ja volvomies lähtee perään. Volvosta tulee helvetillinen palavan öljyn katku, "eikö se pidä volvostaan huolta volvomies katsoo kauhuissaan." Pian auto poikkeaa tieltä ja sven astuu ulos, "kipaisen tossa viinakaupassa sven huutaa." Sven astelee ulos hymy korvillaan, kantamisinaan 24 pulloa Aha Toro tequilaa... Sven näppäilee puhelintaa ja soittaa, "pistä shampanja jäihin kulta, kohta saat parrua perseeseen". Niin, mitäs teille suomalaisille kuuluu? Kiva kun pääsittele tulemaan. Seuratkaa niin mennään grillailemaan.

Sven asuu Uddavallan syrjämillä. Jatguu....

Tortilloja.. saas nähdä toimiiko resepti taas ;)

Mutta, mä pahus töppäsin. Unohtui laittaa monta faktaa volvomiehen raskaasta arjesta. Pahoittelen ja lisäilen tähän pikkuhiljaa elämän totuuksia. Volvomiehet itse pahastuivat kun luulin etten pidä näitä pieniä arkisia volvo juttuja.

Toiselle on viikon huippuhetki sauna perjantaina, toiselle pari bissee raskaan duuniviikon jälkeen, toinen tykkää hakata kinttaaseen ja joku saattaa jopa harrastaa lihallisia iloja. Mutta, Volvomiehelle on perjantai lopun alkua, on vielä niin pitkä matka sunnuntaille... Lauantai kuluu rattoisasti Volvoa kiillottaen, tuulilaseja lukiessa ja sunnuntaina odottaen. Sitten, koittaa sunnuntaiaamu. Herätys klo 0430, kahvi tippumaan ja lehteä hakemaan. Volvomies ryntää perse paljaana postilaatikolle hakemaan lehden sunnuntainumeroa. Eikun sisään ja keittiön pyödältä vedetään kaikki astiat paskaksi lattialle ja aletaan tavamaan lehteä. Urheilu ja talousliite samantein roskiin ja autoiluliite esiin. Ensin katsotaan käytetyt Volvot ja kehutaan miten ne ovat viikko toisensa jälkeen pitäneet arvonsa.

Sitten avataan puetaan päälle vaimon kanssa piirulleen samanlaiset sinikeltaiset tuulipuvut jotka saavat kuin kakku kirsikan kun vetäistään Volvolippis päähän.

Sitten käännetään velkarahalla rahoitetun volvon nokka kohti päivän autonäyttelyitä. Reittivalinta on tehty kartalle tussilla, + kahdella navigaattorilla jotka peittävät näkyväisyyden liki kokonaan yhdessä kahden kynälehtiö teline yhdistelmän kanssa. Volvomies käy kaikissa volvonäyttelyissä (miks vitussa) vaikka ei ole autoa ostamassa, luotot kun on tapissa. Volvomies on vähän kuin kantis autonäyttelyissä, vanhat myyjät ohjeistavat uusi myyjiä kun volvopariskunta tulee liikkeeseen "ei noi mitään osta mutta moikkaa niitä säälistä".

Volvomies kerää pirkan kangaskassiin jokaisen mallin esitettä 2 kappaletta (vain rypistymättömät kelpaavat). Näitä on sitten mukava lukea illalla ääneen sängyssä. Ja juuri ennen kuin volvomies nukahtaa hän katsoo isoilla märillä silmillään xc 90 volvon kuvaa ja huokaa itkun ollessa todella liki vaimolleen. "Tollaisen mä Maire jonain päivänä vielä ostan..." Sitten koittaa lopulta maanantai, viikon kohokohta. Ai kun duunit alkaa? Ei, alkaa työmatkat...

Työmatkat ovat loistava tilaisuus käyttää volvon olemattomia voimavaroja. Aina valoista lähtiessä volvomies ottaa kovia kiihdytyksi lyöden sitten jarrut lukkoon kun neula meinaa kiivetä piirunkaan ylinopeuden puolelle.

Ainoastaan volvomiiteissä kokeneiden kävijöiden kesken puhutaan jopa 4km/h ylinopeuksista joita rohkeimmat ovat volvoillaan ajaneet. Nämä ovatkin ihan eri respect asteella volvo piireissä. Moinen sankaruus on jotain mistä edes harva uskaltaa uneksia. Samoin on volvo piireissä kiertänyt huhu että joku olisi vuoden -88 740 farmarivolvolla sutinut työpaikkansa jäisellä parkkipaikalla, ja alla oli ollut liki uudet nokialaiset tm-testivoittaja talvirenkaat... Sekä on kiertänyt urbaanilegendan tasolla oleva, vahvistamaton huhu käsijarrukäännöksestä soratiellä. Huh.

Mutta nämä ovat vain volvomiesten välisiä juttuja, näistä he eivät eukoilleen puhu. Ja miksi puhuisivat. Volvoa kun ei kuitenkaan anneta koskaan vaimon ajoon. Pelkkä ajatus saa volvomiehen kylmästä hiestä märäksi, miten kävisi aluvanteiden, penkinpäällisten, navigaattoreiden asetusten tai radion säätöjen, ei, volvoa ei anneta vaimolle. Kulkekoon ämmä julkisilla. Onhan niissäkin volvoja.

Myöskin on itsestään selvää että vaimon pitää kehua koko ajan kyydissä istuessaan sitä kuinka hyvin volvomies hallitsee ajopelinsä verrattuna muihin tiellä liikkujiin. Hänen tarkkaivaisuutensa oranssien autoliiton mainoslehtisestä tilattujen muovituhnuaurinkolasien takaa on mig-pilotin luokkaa, paitsi vähän tarkempi.

Seuraavana onkin perheen ohjelmassa lomamatkan suunnittelua volvomiehen johdolla. Matkan kohde on Uddevalla jossa on tarkoitus viettää pitkä viikonloppu Volvon tehtaalla. Juttu jatkuu...

-Lisää väriä nahkaan-

Dogbite Tattoon Sami teki hyvää jälkeä. Toiseen käteen tulee muutaman päivän päästä samanlainen.

-Viikate-

Viikate heitti vuoden viimeisen keikan Turun Kårenissa. Ylikova keikka, väkeä kuin pipoa ja tunnelma katossa.

Rauhallista Joulua koko V-poppoolle !

-Old Bank-

Pankissa löysäilemässä. D:n ja rouva V:n kanssa pelailees triviaa...

Jouluostokset pitäis kai duunata pois alta. Tietäisi vain mitä ostaisi. Jälkikasvulle olisi aina paikallaan jokin pleikkapeli, tällä kertaa voisi vain pelata kortit fiksusti ja harjoitella peliä jouluun asti, paketoida se ja antaa sitten lahjaksi. Näin välttyisi siltä että pikkunappulat kyykyttää mut pelissä :)

-Linnunpaskaa-

Ihan hiukkasen on paskottu veneen päälle :D

Ja niin paskon mäkin sen idiootin volvon päälle joka vielä kerran jättää sen mun paikalle.

Ja kuka yleensä ostaa jonkun **tun volvon. No, volvon ostaa volvomies. Volvomiehessä on pari tuntomerkkiä.

Volvo-fleace, volvo-avaimenperä, volvo-huppari, oheispaskan lista on liki loputon.

Lisäksi jos kyseessä on psykoosin kaltainen volvosairaus saattaa pirssiä koristaa jossain kohtaa Volvolandia.com tarrakin... WTF ? Yhtä mielenkiintoinen palsta kuin ratemyboo tai vastaava. Täällä Volvo miehet voivat esim kertoa havainnoistaan missä he ovat toisia volvoja nähneet... *reps*

Lisäksi Volvo miehelle tulee tuulilasi tai TM, on iso juhla katsella tästä lehdestä volvon huippumalleja mihin volvo-miehellä ei koskaan riitä rahat. Myöskin vanhoja volvon malleja kuolataan kieli pitkällä ja lehden ottaminen kansiosta juhlapyhinä on iso hetki ja herkistää volvo-miehen kyyneliin. (lehdet ovat pilkunnussijan järjestämän aikajärjestykseen).

Yleensä volvomies ei mene itse koskaan kauppaan vaan käyttää vaimoansa volvolla ja jää itse autoon istumaan. Ihailemaan ja valvomaan ettei kukaan naarmuta tätä ruotsin ihmettä.

Yleensä myös on volvomiehen autosta kynsitty moottorin tilavuusmerkintä irti koska fanaattisimman volvomiehen auto on 1.6 litrainen tuhnu jota yritetään valjastaa urheilullisemmaksi wannabe sporttisilla osilla, pakoputken päitä aluvanteita (joita nuollaan useammin kuin omaa muijaa). Myöskin navigaattori on volvomiehen autossa, vaikka hän asuisi pitäjässä missä on yksi tie. Lisäksi että volvomies ei siis osaa suunnistaa on hän todella innoissaan kaikista turhista lisävarusteista jotka voi kytkeä aina ajoon lähtiessä päälle. Mutta volvomies, se on karu totuus että "paskasta ei saa kohvehtia sama mitä sille tekisi".

Helpottiko.. No **ttu ei :)

Ja ihan vinkkinä... Jätähän volvomies vielä kerran se romusi mun ruutuun niin hämmästyt.

-Valokuvatorstai juhlava-

-Uusia työkaluja-

Vähän lisävalaistusta saapui. Sisämiljöössä en enään suostu ihan hevillä kuvaamaan ilman kunnon valoja.

-Shamouna-

Mä tossa olin joulupukkiin mailitse yhteydessä, pukki tuo jo tällä viikolla Elinchrom Fx400 tuikkuja, tasureita jne jne. Idea olisi kasata laadukas keikkasetti millä pääsee tekemään visioita eri miljöissä. Toistaiseksi vielä siten että sähköt pitää olla mutta katsoo sen nyt sitten myöhemmin vielä.

-Eeva-

Heitti sitten räntää... Vituttaa moinen. Ketä tarvii jotain räntää? Sotkee auton, kengät jne ja lenkkeily on yhtä vitun liukastelua.

Noh, minkäs teet.

Harvinaisen aktiivinen vapaapäivä. Shoppailua, urheilua telkkaria ja pallua hunemista. Ei mennyt päivä hukkaan.

Dietti edistyy, aamulenkit taas maistuu pitkästä aikaa. Hienoa rääkätä itseään kunnolla ja sitten suihkuin jälkeen syödä hyvin mutta terveellisesti. Periaatteessahan kyse ei ole mistään muusta kuin asenteesta.

No enivei, 3 kiloa veks, toki aluksi on nesteitä mutta eipä mulla olekaan kuin muutamia kiloja poltettavana.

-Joulukaupunki-

Kuusen valojen sytytys. Onhan ainakin 7 metriä Helsingin kuusta korkeampi ;)

Viikate kesäkuntoon projekti etenee suunnitelmien mukaan. Pari hassua kiloa painoa on lähtenyt, tosin eipä mulla mitään tolkutonta savottaa edes ole mutta pikku kiristelyä. Punttailuun ei ole ainakaan tällä hetkellä yksinkertaisesti aikaa niin mennään sitten lenkkeily ja jumppa linjalla. Ja sitäpaitsi, Kaapo lausui kerran hienosti, "treenipainojen koolla ei ole mitään merkitystä, pääasia on se että kroppa näyttää siltä että saa ***ua"... Kaverissa on ainesta filosofiksi.

Yksi tavoite on myös se että alkoholi dietin ajaksi mahdollisimman vähälle nesteitä keräämästä. Näkyy nyt sitten, parit pakolliset hippalot on edessä ja joulukinkku jo huutaa sikalassa.

-Digiboxi-

Taivuin rouva V:n painostukseen ja kävin kuittaamassa Veikon koneesta uuden tallentavan boxin, periaatteessa ihan kätevää, voi katsoa sitten kun on aikaa, kun vain olisi sitä aikaa...