Arkisto: syyskuu 2007 ↓

-Ewoks-

Kuvakulmaltaan täyttä galtsu kamaa. Pitäs säätää jonkinlainen galleria reissukuvista, vaan en mää laiska jaksa mitää tehdä.

-Taiteen työkalut-

Voigtlander Vitoret DR, t-max 400, olutta ja sairas mieli. Näillä pääsee jo pitkälle.

Mä vastustin pokkarin hankkimista kaiken muun kaluston lisäksi mutta myönnettäköön rouva Viikatteen voitoksi että oli hyvä hankinta sekin. Ostin Rouvalle Sony W55 pokkarin, maskuliinisen metallihohto pinkkinä toki, pinkillä nahkakotelolla. Hyvä kamera näppäilyyn. Tollaisia lomakuvia tulee otettua enemmän kun kamera painaa 150g eikä 2kg.

Mustavalkokuvaa pistän esille kun saan ne kehitettyä.

Vaan ei voi olla kehumatta vielä uutta Eossiakaan. Mä oon niin liekeissä ton 40D:n dynamiikan kanssa. Värit toistuu kyllä niin nättiin ettei mitään rajaa. Taivas on taivasta ja mustassa löytyy silti sävyt. Uus servotarkennus toimii ainakin 24-105 4L IS USM lasin kanssa täydellisesti yhteen. Monta kivaa uutta ominaisuutta.

-Synnin pääkaupunki-

Viikendi meni Tallinnassa. Kuvaten ja ylensyöden. Ei voi tajuta minkä määrän lihaa ja jälkiruokia pystyy tälläinen rimpula vetämään kiduksiinsa. Laivojen bufeet on ihan mukavia. Tosin tullessa alkoi jo vähän tökkimään.

Hauskaa oli. Shoppailua, kuvailua jne jne. Virossa on halpa elää vaikka söisi herroiksi joka päivä. Ja toki Turkulainen ei osaa olla pitkää aikaa ilman Turun perinneherkkua eli Hesburgia. Hyvää oli Hesen safka myös rapakon tolla puolen. Myös liki puolta halvempaa.

Virolaiset tai ainakin osa ymmärtävät vielä myös asiakaspalvelun merkityksen. Lukuunottamatta näitä basaarityyppisiä kauppahalleja satamassa. Vittu mikään ei ole niin rasittavaa kuin se että sadan metrin matkalla 30 hampaatonta mummoa yrittää myydä mulle Anna Abreu t-paitaa… Ehkä ois hermot kärsinyt vähemmän kun olisi vain ostanut jokaiselta sen vitun paidan :)

Pikku Viikate kävi yhdessä liikkeessä katsomassa pientä panssarivaunua. Riitti että sitä osoitti sormella, heräsi puoliunessa tiskin takana ollut n 80 vuotias kylmän sodan jäänne ja pomppasi kahdella pompulla hyllylle ja otti sotakoneen hyllystä. Mummon silmät kiiluivat kun se selitti toki venäjäksi mitä ominaisuuksia lelusta löytyy. Ei kun peli lattialle ja jostain nappulasta laite aloitti aivan helvetinmoisen papatuksen ja valoshown…. Voitte uskoa että mummo oli innoissaan… Käsillää se demonstroi vielä rynnäkkökivääriä ja oli aidosti innoissaan asiasta. Great… Pidemmäksi aikaa ei uskallettu jäädä. Kiitettiin varsin innokkaasta demosta ja poistuttiin. No pointti se että mä en siedä tollaista tyrkyttämistä. Ostan kyllä jos haluan.

Ulkonäkö myös ratkaisee tarjottavan tuotteen. Edellä kulki paljon jengiä joille esiteltiin kiikareita tms kamaa. Mä tulin pöydän kohdelle ja katsoin hetken vanhoja kameroita. Tyyppi vinkkas mulle että kiinnostaako ja veti teleskooppipampun tiskin alta, no, jos ei kuitenkaan. Ei sillä ettei varmasti olisi kätevä peli silloin kun sanat ei riitä kertomaan vallallaan olevaa tunnetta.

-40D-

Hyvää jälkeä tekee. Varsinkin dynamiikassa on iso ero 30D:hen. Ei 30D ole huono mutta 40D on parempi. Sarjatuli on myös herkkua kun sitä monesti tarvii (koska Öde kuvataan Husabergiä) ;)

Mutta monta pientä uudistusta on kamerassa jotka tekee siitä varsin mukavan paketin. Aluksi vähän hämää suljinääni koska se on niin erilainen mitä vanhassa.

-Turku by night-

Koulutus venähti vähän pitkäksi. Onneks kävelymatka kotiin.

-Anniina-

Päivitin galleriaan uusia kuvia klik klik!

Onneksi pikku reissu tulossa. Pääsee vähän lepuuttamaan, kaikki ruokailuja myöten on varattu etukäteen. Ei tarvi miettiä mitään ylimääräistä, pure luxus!

-Sari-

Sama malli myös tulevassa Bomber magazinessa. Kioskille mars mars, tai tilatkaa se kestona.

Unista:

Mä olen vilkas luonne ja näen jossain määrin paljon unia. Kirjoitinkin aiemmin niistä oravista. Oon seurannut niitten sikailua parvekkeella ja sitä kuinka härskeiksi ne tulee. No mietin sitten joskus että koskahan ne tulee sisälle.

Kerran sitten unissani “heräsin” ja totesin että ikkunalaudalla on orava joka myllää apinan raivolla kukkapurkissa. Rouva V heräsi myös mun elämöintiin että “mitä **ttua sä huudat. Sanoin että kämpässä on orava… No rouva lähti sitä ajamaan pihalle ja mä nukahdin uudestaa :)

Uni oli siis aivan sairaan todentuntoinen. Mä aidosti luulin että kämpässä on orava. Rouva ei ollut ihan yhtä innoissaan aamullakaan tästä öisestä oravahälytyksestä.

No, viime yönä sitten taas oli actionia.

Heräsin jollain tapaa itsekin siihen kun yritin repiä valaisinta makuuhuoneen katosta (meillä on parvisänky), oikein valot olin laittanut operaatiota varten päälle… Rouva jo totesi että “sä alat olla hengenvaarallinen unissasi” :D

Pitääkin alkaa käyttää nukkuminen kaikkeen rästihommaan mihin ei aika muuten riitä…