Arkisto: syyskuu 2006 ↓

City-lehti 19/2006, mun ottama foto.

Kuvaus assistentti paikallaan.

“Gertrud”

Uusi perheenjäsen, mä mietin että nimi voi olla Gertrud. Tosin otan ehdotuksia vastaan, ainoa kriteeri on että nimen on oltava toki naisen nimi ja Saksalainen.

Gertrudilla on 2 tehtävää, toimia assarina ja mallin kaverina kuvatessa, vapaa-aikana Gertrud on osa olohuoneen sisustusta.

Galleriassa uutta kuvaa, sekä Turku, Urban ja People osioilla. Lisää tulee huomenna, matskua on nyt kun vain ehdin käsitellä.

http://www.viikate.org/galleria/

Rouva Viikate teki lättyjä, sain kuningasidean syödä niitä sängyssä. Kompuroin ja letut hilloineen lensi pitkin sänkyä, punkka oli kuin “keskikovan session” jäljiltä :D

Hengailin osan päivää kaupungilla kameran kanssa. Katselin lähinnä ihmisiä keskustassa ja yritin kehittää jotain elämää suurempaa kuvaa. Jäi vielä ottamatta moinen otos. Josko huomenna.

Kävin siinä kävellessä Wiklundilla syömässä, paahtopaistivoileipä. Ylihintainen mutta hyvä, sairaan hyvä. Wiklund on kohtuu pelipaikalla niin sieltä ylhäältä on mukava katella ihmisiä kauppatorilla. Huomenna ajattelin käydä eräässä hylätyssä tehdashässäkässä sisällä kuvaamassa vähän urbaaninpaa matskua.

Toinenkin löytö kirpparilta, Zenit E. Kaikki toimii, oli vain suht paskainen mutta puhdistuksen jälkeen moitteeton peli.

Kahden tunnin yöunien jälkeen olo on vähän väsynyt. Ei tiedä oikein onko hereillä vaiko valveilla, jos lähtis kahvikonetta räpläämään ja kattois lähtisikö tuplaväkevällä espressolla päivä käyntiin.

Käytiin Palkmanin Palkmagicillä purjehtimassa. Melkoinen syyskuu, liki hellekeli, arska paistoi komeasti.

Purjehtiminen on leppoista puuhastelua, aika kuluu ja on sosiaalinen laji kun kauaksi ei kukaan veneessä pääse.

Muutakin rekvisiittaa tarttui kirpparilta mukaan.

Ostin Venäläisen kameran. Toimiva peli, lähinnä sisustukseen ostin mutta onneton näkyy toimivan. Ei mitään automatiikkaa, kaikki käsisäädöin. Pitää käydä hakees mv-filmi ja kokeilla. Tälläisella vanhalla voisi saada aika nostalgista matskua.

Rosson näkemys tortillasta. Sinänsä perunasalaatti on kai peri Meksikolainen ruoka :D

Noh, minkäs teet. Jos kaikki ois yhtä hyivä Mexico kokkeja ku mä niin mitäs siitä nyt tuliskaan.

Perheen uudet jäsenet.

Foliolla päälystetyissä purkeissa ovat Fabio ja Anneli, Fabio ja Anneli ovatRamiro chili-paprikoita, pienemmissä taas ovat Emilio ja Rosita, Emilio ja Rosita ovat vihreitä Chili-paprikoita.

Blogi tulee seuraamaan perheen elämää aina kun on uutta raportoitavaa, aina kasvamisen riemusta kivusta sekä murrosiän pikku tilanteista. Unohtamatta pakostakin kieroutunutta mielentilaa kulloinkin.

Tähän mennessä on heidän tukittu maan multiin ja heitetty kylmästi vedet silmille.

Herätys 0530 ja lenkille. System of a downia mp3 soittimesta ja suu vaahdossa pinkomista pitkin poikin keskustaa.

Kotiin, suihkuun, kahvia ja chili-kalkkuna-juusto leipää. Jo osaa olla tykki aamiainen, sellainen chili joka saa suussa aikaan takkatulen ritinää ja armotonta perseen kirvelyä pitkin päivää.

Joo…

Vaan eilen kuvasin sairaan hienon prätkän lehteen, jos jossain on hieno maalaus niin se on tässä. Todellista kynäruiskutaidetta. Mutta kuvista lisää kun se tulee lehteen.

Aamuinen keskusta. Helmee lähteä lenkille ku muut nukkuu.

Tuli visio… Helmi visio kuvaamiseen jonka haluan ehdottomasti toteuttaa pian, parhaat ideat tulevatkin yleensä kesken jonkin muun duunin.

Mutta, mallin tarvin. Mallin pitää olla, nainen, Turun alueelta, poseerata ankeissa tunnenmissa pihalla suhteellisen niukoissa asusteissa ilman että mitään tarvii paljastaa.
Jos tunnistat näistä itsesi paikka voisi olla sinun…

Palkkiota en kuvista maksa mutta kuvat saat myös itsellesi. Jos kiinnostaa niin kysele tarkemmin samiätviikatepisteorg

Nälkä siirtykööt. Fruity Chicken Po´ Boy, by Amarillo. Syödäänkin sitten illalla kevyemmin…

Valokuva.

Oon ollut extrareipas… jälleen kerran. Kävin illalla tunnin lenkin ja aamulla ku oli virtaa niin kävin toisen mokoman. Illan vois ottaa vähän rauhallisemmin. Jos leffailta.

Löysin hyvät ohjeet kotitekoisen softboxin rakentamiseen, taidanpa altaa askartelemaan, ei ainakaan isoja menetä. Oma tekeleet kyllä tekee ihan samanlaista jälkeä kuin ostetut mutta kuskaaminen on aina sitten oma lajinta.

Eilen oli Turkupäivä. Melko näyttävä oli ilotulitus, vähän myöhästyin alusta ku kamera oli täys kuvia mutta pari paukkua ehdin tallentaa.

Viikate Productions, pääkonttori…

Vähän uutta rompetta, jos tää ois Mtv Cribs mun kai kuulus sanoo “this is where the magic happens”.

Käytiin Ikeassa. Ajattelin ovella että ottaa vain tollasen keltasen kassin ku ei sitä tule ostettua paljoa mitään… Itseasiassa mä taisin innostua kaikesta enemmän eka mitä Rouva Viikate.

Oon joskus miettiny että haluisin omaan “työhuone” nurkkaukseen sellaisen konepajalla käytössä olleen peltisen pukukaapin kaikenlaiselle kamalle. Vaan mikä parasta, niitä saa näköjään uutena, kirkkaan punaisena. Mukaan tarttui myös pöytä, kaappi, jnejnejnejnejnejnejne… Ei kun kasailemaan.

Uusissa sisustus jutuissa on se kiva puoli että taas on rohkeesti värejä. Se joka ei ole lyönyt mummon 60 luvulla ostamia astioita ja kamoja kaatikselle omistaa nyt kaikkea trendikamaa.

Sellanen hyvä pointti Ikeassa on että jokaisessa valmiiksi sisustetussa loossissa on hinta mitä kaikki siellä oleva on maksanut. Helpottaa hahmotusta oman budjetin suhteen. Ja ollaan tehty sellainen päätös että mitään kompromisseja ei tehdä, ostetaan vain ja ainoastaan 100% mieleistä, jos mieleistä ei löydy niin ei osteta.

Ja monesti parhaat löydöt tekee jostain ihan muualta kuin yberkalliista sisustusliikkeestä. Mä haluisin koko kämpäs tyyliin 50/60-luvun uusvanha.