Otettiin koira, Karjalan mäyräkoira. Ei hauku, ei haise jne. Tässä sitä kellitään parvekkeella, ai ai...

Itseasiassa mulla oli oikeakin koira joskus, Rottweiler. Viisaampaa koiraa sai hakea. Harmittaa vieläkin kun allergian takia piti pistää aikanaan pois. Harmitti isosti. Koira on perheenjäsen johon kiintyy ja koira kiintyy omistajaansa.

Allergiassa oli ainoa positiivinen juttu että lääkäri käski hävittää kaiken karvaisen kotoa... Hmm... mä ainakin ymmärsin tän näin että vaimonkin tulee tehdä kaikkensa että mun olo helpottuisi. Ei muuta kuin Brasilialaiseen vahaukseen ja karvat pois, kaikki! niin se lekuri ehdotti.

Koirasta tulee toinenkin hauska juttu mieleen. Olin keskustassa liikenteessä koiran kanssa., sattui vain niin että mulla oli käsi kulmakipsissä karatevamman vuoksi. No kävelykadulla koira sitten katsoi parhaaksi pyöräyttää ankaran kasan scheissea... Siinä oli sellainen partio eläkeläisiä jotka taivastelivat. No käsi kipsissä ei valitettavasti ollu mahdollisuutta alkaa noukkimaan scheissea. Jätin siihen, käytiin lenkki kiertämässä ja palattiin taas samaa katua. Samat äijät olivat passissa taas, no mitäpäs muuta kuin Rocky keksi että uudet scheisset kehiin... Silloin jo vähän itseäkin hävetti. Ei muuta kuin moikata katupartiota ja jatkaa matkaa. 60 Kiloisesta koirasta jää kuitenkin jonkinmoinen jälki kun se tosissaan punnertaa.