Maistiainen häistä joissa kuvailin. Tollaset juhlat on siitä kivoja että saa syödä olan takaa (ei sillä ettei ne muuten olisi :) ) mutta syöminen on aina se kohokohta. Osaan syödä terveellisesti ja sen verran mikä on riittävästi, mutta mutta. Mikä ihme siinä on että kun pääsee johonkin missä pöytä notkuu herkkuja musta tulee ihan eläin, tulee aina vedettyä heti takuulla niin että liikkuminen sattuu ja seuraavana päivänä tietää syöneensä. Puhumattakaan.. nojoo, puhumatta nimenomaan. Tulee ihan mieleen vanhantyönantajan jouluruokailu. Keittiö tarjosi vielä extrajälmärit ihan sen takia että halusivat nähdä syökö tuo pimeä väki vielä nekin. No summasumrum, eihän siitä loppupeleissä niin kauaa edes ole kun ihminen jalkautui puista.

Lainatakseni hierojabaarimestaria, "miten siihen rimpulaan mahtuu niin paljon ruokaa".