Model: Jodie

Tuoretta Secret Meeting settiä. Lisääkin samaa sarjaa tulossa… Pari uutta kuvauspaikkaa ja mallia tarvitaan myös vielä.

sami miuku viikate piste org

Olin tossa vanhempainillassa tänään… Jokaisessa vanhempainillassa on aina yksi yliaktiivinen ihminen, sellainen millä tuntuu olevan järjettömästi aikaa tehdä ja säätää kaikkea yhdistystoimintaa. Jos ei muuta niin koko ajan pitää sitten vaikka laulaa tai järjestää saappaanheittoa yms… Itse asia unohtuu ja pääasia on että tämä energiapilleri saa olla esillä… Eikös sitä varten ole olemassa rotaryt, nuorkauppakamarit ja muut spedejärjestöt…

Mutta koulutukseen palatakseni. En itse ehkä ollut koulussa järkevin mahdollinen oppilas. Tänään pojan opettaja näytti asteikkoa millä perustein voi antaa kympin käytöksestä. Tässä välissä aktivistimimmi hihkui että hänellä oli aina 10, mä jätin mainitsematta että mulla oli pitkään kutonen yläasteella… Väittäisin että enemmän sen eteen sai tehdä duunia kuin pipsan kymppiin ;) No poika on onneksi mallioppilas, ei ole tullut isäänsä siinä.

Ikäväkseni tarvii jälkikäteen mainita että ainakin pari opettajaa pelkäsi mua yläasteella… Mutta muistan myös hauskan jutun ruotsin opettajan kanssa. Näytti ysin jouluna että voisi tulla hyvinkin huono numero ruotsista. No kerran tunnin jälkeen opettaja pyysi mua ja kaveriani jäämään luokkaan. Toki odotin että nyt loppu on kuin pornoleffasta mutta ei. Olikin diilin paikka, naisopettaja sanoi seuraavaa. “Oon jätkät niin kypsä teidän jatkuvaan hölinään ja showun että tehdään näin, pidätte kevääseen asti turpanne kiinni, olette tunneilla hiljaa, muuta en vaadi, sillä saatte kutoset.” Sen verran hyvä diili että käteltiin pois ! Ja kutoset tuli.

Kun taas eräästä opettajasta oli juttua että hän olisi ollut mentaalisessa hienosäädössä joskus, asia jäi muhimaan mieleen. Sitten sama opettaja kerran totesi että pidetääs paneelikeskustelu. Onko kenelläkään aihetta mielessä vielä kysyi? No mulla tuli heti mieleen polttava aihe ihmismielen järkkymisestä hoitoineen… Ei siitäkään tullut kuin itkua ja kaikkea joutavaa säätöä.

Myöskin jonain keväänä päättäjäisten jälkeen kun käveltiin siltaa pitkin kotiin joku meinasi että tyhjennetään kirjat jokeen. Mä ehdotin heti että eiku poltetaan ne, mutta enemmistö oli sitä mieltä että veteen vain. No mä mukana. Syksyllä oli sitten oma ohjelmanumeronsa kun musiikinopettaja esitteli nätisti vettyneitä joesta haavilla keräämiään kirjoja joissa oli meidän nimet… Totesin saman tien että olis kannattanut polttaa ne.

Silti vittumaisin juttu mikä muistuu mieleen on tekstiiliduunit. Nämä mitä oli pakollinen jakso yläasteella. Opettajaa oli tietty koko aamupäivä rasitettu erilailla verbaalisesti joten mun ei tarvinnut kuin sammuttaa valot talviaamuisesta luokasta jolloin opettaja lähti itkien pinkomaan käytävää pitkin kuin lehmä kesälaitumelle kirmaten. Koulun erityisopettaja sitten tuli paikalle hoitamaan Horation lailla tilannetta ja totesi että uusi rangaistusjärjestelmä on otettu käyttöön… Sain kunnian olla eka ketä kokoilee. Piti sitten kesken päivän soittaa toiselle vanhemmalle ja kertoa mitä on tehnyt :D

“Öö Sami tässä moro ! eikä mulla muuta mutta sammutin tossa yhdet valot ja se meinas opettajaa kovin itkettää, ei mulla muuta, katellaan…”

Viikendin fillarointi meni paremmin kuin nappiin. Noin isossa poppoossa 7 sijoitus on täys voitto meikäläiselle. Kaikki kun sattui syömisineen nappiin niin ei tehnyt edes tiukkaa, ei sillä että olisi ollut enään varaa kiristää vauhtia juurikaan :) Kiitos Cicciolinokselle ajokamoista, toimivat releet !

Suosittelen tsekkaamaan liikkeen lähemmin, hyvinvarustettu aikuisten lelukauppa aninkaistenmäessä. Sinne vain ostamaan kättä pidempää !

Uutta valokuvaakin tulossa. Secret Meeting settiin yksi osa lisää kuvattu ns luottomallin kanssa. Joskus mun ideat saattaa sivullisen korvissa kuulostaa sen verran hämäriltä että kuvaan ne mieluusti ihmisten kanssa jotka tiedän että joko ymmärtää tai sitten muuten luottavat ja antavat vapaat kädet toteutukseen ja ovat ideassa täysillä mukana. Myöskin samalla oli keskustelua pitkään jäissä olleeseen todella paljon isommasta proggiksesta johon taas into heräsi kun olisi vastuun / työn jakaja. Katsotaan nytten, ehkä pian jotain kuuluu…

Model: Bambi

Vähän ajoreleita tuleviin koitoksiin.

Klik klik, team Cicciolinos

Vittu mitä paskaa sanoisi Clint Eastwood… Joskus tulee selailtua kaupassa kameralehtiä, sekä suomalaisia että ulkolaisia. Yhdestä niistä on kuitenkin vaikea enään enemmän saada pohjakosketusta kuin tämä “Kameralehti”. Ihan käsittämätön lehti, en tajua kenelle se on suunnattu, tai tajuan mä. Ehkä sitten tälläiselle perinteiselle kameraseuraväelle. Mä häpeän kun luen kyseistä lehteä. Esim uusimmassa lehdessä oli jonkinmoinen viikko/kuukausikilpailu mihin ihmiset lähettävät kuviaan. Kuvien kommentointi on oikeaa sanamuodoilla mässäilyä joka ei oikeasti johda mihinkään. Paska kuva on paska kuva vaikka mitä “vaikutteita”. Kuvista yritetään saada väkisin taiteellisia kommentoimalla ja “näkemällä niissä”  eri asioita. Joskus aikaisemmin kameraseuratoiminnasta kirjoittelinkin näin

—————————-

“Kameraseurahomma on kyllä aikansa elänyttä, sori vain.

Homman tunnistaa siitä, että siellä on puheenjohtajana aina Kalevi niminen tyyppi. Kalevi on ostanut vuonna -59 isänsä veljelatä Pentax-merkkisen kameran, joka on ollut ainakin kahdessa sodassa mukana ja toimii edelleen, ja se on maailman paras kamera.

Kalevi ei kuvaa digille koska se on ilimanaikosta hömpötystä. Kalevin tunnistaa yleensä isoista Rosberg-tyylisistä silmälaseista, jotka ovat luonnollisesti hiukan ryyteessä, ehkä jopa pikkuriikkisen teipillä korjattu.

Kalustoaan sekä vähintään sataa rullaa mustavalkoista t-max filmiä Kalevi kantaa vanhassa nahkalaukussa, jossa on ajan patinaa ja vähän ruokasotkua. Kalevi on tyyppi, joka ei ehkä ole työelämässä päässyt määräävään asemaan, mutta kameraseurassa Kalevi on pomo, vain ja ainoastaan Kalevi.

Jos muut jäsenet tuovat kuviaan näytille viikottaisiin kokoontumisiin käydään kuvat pikaisesti läpi ja keräännytään rinkiin ihmettelemään Kalevin vuonna -72 kuvaamaa puolukkapensaaseen paskovaa läpimärkää karhua. Kuva on napattu pentaxilla, viikon laavulla makaamisen jälkeen. Ja ne paskaiset puolukat ovat kalevilla todennäköisesti yhä äidin luona pakkasessa odottamassa tarpeeksi suurta juhlaa jossa ne voisi vetää naamaan.

Mies herkistyy ja tippa tulee linssiin aina kun kuva kaivetaan esiin tästä kyseisestä nahkarieskasta. Nurkistaan rapistuneen, teknisesti vaatimattoman, hiukan ylivalottuneen kuvan pyöriessä pyödällä Kalevi paukuttelee henkseleitään ja toteaa, ottakaan siitä mallia, hoh hoh hoh.

Ja sama tyyppi liikkuu aina haltin pikkunäppärässä ulkoilupuvussa, kesät talvet. Ajelee pakettiautoksi katsastetulla maasturilla missä takaosassa haukkuu 24/7 aivoton pystykorva. Takalasit on tummennetut, katolla on teline ja nokalla keltaiset huomiovalot.

Ompa villi huhukin liikkunut kameraseuran pikkujoulun yötunteina, huhu kertoo Kalevin kuvanneen kerran -70 luvulla tissit… Ei samperi, jos näin on niin kyllä nyt puhutaan äijästä ja valokuvaajasta isolla V:llä. Kalevi ei kommentoi asiaa, hymähtelee vain hikisten silmälasiensa takaa ja ottaa nahkarieskasta voipaperiin käärityt leivät.

Nojoo… en tiedä. Mulla ei oikeasti ole varsinaisesti mitään seuroja vastaan. Kaikkea ei kannata ottaa aina niin vakavasti ;) Mutta vähän tän tyylinen käsitys mulla on toiminnasta. Sosiaaliset tapahtumat on aina mukavia mutta kuvaamiseen on niin monta tapaa. Mä en tykkää kuvata laumassa.”

—————————-

Mutta näkemyksiä on useita. Näissä vain menee niin että mä en pidä itseäni kuninkaana enkä pakkosyötä omaa ajatusmaailmaa muille, sama toimii myös toisinpäin…

Sitten toinen juttu ne ikuiset vitun lintukuvat. Lintukuvaaminen on varmasti hienoa hommaa ja broileri sopii monenlaisiin pastoihin mutta fakta on että se on kapean sektorin reproamista, perustuu vain siihen että kenellä on eniten aikaa istua puskassa on voittaja. Ja kaikken varoittavin esimerkki siitä että kalusto ei tee mestaria, pellen ehkä.

Ja sitten kuva jota ei yllätys yllätys olekaan ennen ollut “metso soitimella”, on kai se komea eläin ja varmasti hyvänmakuinen mutta eikö ne kuvat ala jo riittää. Ne on niin nähty ja kuvattu. Melkein kuin opastetut Karhukierrokset ja piilokojut. Jokainen sellaiseen rahalla itsensä kipeäksi maksanut hehkuttaa kokemusta. Se on nyt vain niin että ne vitun elukat tulee sinne syömään, väitän että ne ovat työttömiä venäläisiä sirkuskarhuja jotka käyvät heittämättä vakiokuvion, murinaa, painia, seisonta takajaloilla ja sitten asuntovaunuun nukkumaan. Sivuaa vähän aihetta mutta en myöskään tajua metsästystä muuta kuin ruokailumielessä. Hommassa voisi olla itua jos olisi sauma että sorsa avaa tulen takaisin. Muuten homma on yhtä pelleilyä kuin edellinen, tai no ei ihan yhtä paljoa… Muistan joskus lukeneeni että Vegasissa oli värikuularetkiä missä metsässä kirmasi alastomia mimmejä ainoastaan maskit päässä. Sitten ylipainoiset rikkaa saivat joko juosten tai maastokelpoisella golfautolla jahdata kissoja. Osuma oikeutti harrastamaan seksiä saaliin kanssa. Tossa alkaisi jo olla jotain itua. Mä joskus miettisin että ulkosaaristoon voisi kehittää jotain tollaista. Vaihtoehto perinteiselle saaristomatkailulle.

Tunnen monenlaisia kuvaajia, lintujen, autojen, arkkitehtuurin, pornon, tuotekuvaajia, väitän että kukaan ei tykkää huonoa jos kerron oman mielipiteeni, eikä saakaan. Jokaisen alan kuvaajilla on oikeus omaan mielipiteeseen ja oikeus kuvata omanlaisiaan juttuja. Vähiten sekaisin olevat tyypit löytyvät muodin ja pornon saralta. Muovisen autotuningpelleilyn kuvaajat voin haukkua vaikka huomenna, nyt en jaksa. Tai no lyhyesti, auto tuunaamista huonompi ja tyhmenpi kohde laittaa rahat on ainoastaa tilata vaimo thaikuista… Kumpikin menettää arvonsa ja lopulta nussitaan venäjälle!!!

Mutta palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, niin lehdistä joku jota voisi kehua niin on jenkkien ja ranskan photo lehdet. Laadukas pläjäys jossa on kuvia kautta linjan. Suomeen todellakin tarvisi jonkun asiantuntevan lehden jossa on muutakin kuin luontoluontoluontoluontoluontokuvaa…

Olen puhunut !

Loistava vapaapäivä jälleen.

Oli tilaisuus käydä testaamassa kouluruokailua… Kotiin tuli lappu jolla pääsi osallistumaan jälkikasvun kanssa kouluruokailuun. Melkoista historian siivien havinaa mennä jälleen jonottamaan ja tappelemaan annoksesta. Itseasiassa ruoka oli hyvää. Pastaa ja jauhelihakastiketta, lisäksi salaattia, salaattikastiketta, leipää ja leikkeleita. Ainakaan leikkeleitä ei ollut kun mä olin koulussa. Muuten setti oli kyllä hyvä, lisäksi sai itse ottaa sen verran mitä haluaa.

Kävin sitten koulun pastoilla vetämässä tiukan 75km, kokeilin vähän millaisella vauhdilla lähden loppukuun mittelöihin. Hirvensalon pitkä kierros ja sieltä suoraan Kaarinan kautta Raisioon ja Turun keskustaan, hiukan päälle 75km tuli. Lopun ja alun keskusta-ajelut hiukan hidasti nopeutta mutta loppupeleissä tolla ei liene isoa merkitystä. Oon itse tyytyväinen ja tavoiteaika jopa alittui.

Fillaroin ja kuntoilen muutenkin paljon mutta nyt jätin kokeeksi viinin kanssa läträämisen ainakin nyt kuukaudeksi. Lenkkien tehossa huomaa eron, vaikken paljoa koskaan juokaan, mutta sellaiset lasilliset pitkin viikkoa. Pakkohan niidenkin on jossain näkyä. Nyt pystyy puristamaan niin lujasti että ennemmin lentää laatta kuin loppuu kunto.

Mainittakoon myös että ruokahaluun on tullut ihmeellisiä muutoksia. Olen aina inhonnut puuroa koko sydämestäni, nyt olen päivittäin pyytänyt rouvaa keittään puuroa :) Ja maistuu ihan sairaan hyvälle.

Vitutus-Blog

Hyvää läppää blogissa jota kaverini pitää. Näppärää sanailua maailman pienistä mutta sitäkin vittumaisemmista epäkohdista !

Iphone tarvi lähettää huoltoreissulle. Kestänee sen 1-2 viikkoa, näin kerrottiin. Oli aluksi näpeille lyöty olo. Missä mailit, netti jne taskusta. Alkushokin jälkeen huomasin että oikeastaan aika hienoa kun koko ajan ei taskuun tule erilaisia viestejä, päivityksiä jne jne.

Voin ottaa mukaan vain luurin (kiitti lainaluurista punapukuiselle lenkkeilijälle) ja olla pelkästään soittojen päässä joihin vastaan jos haluan. Törmäsin aamulenkillä ystävääni jonka bloggauksesta heitettiin muutama sana. Klik klik sanan säilä blogiin, juttu sivuaa asiaa vähän mutta muistan kyllä ajan kun oli vain se lankaluuri kotona. Sai olla tietyllä tapaa ihan rauhassa jos halus. Esim vaikkapa aamulenkit fillarilla, pidän luuria mukana jos nyt vaikka fillari hajoisi niin saa soitettua taksin tms mutten ikinä vastaa. Jälkikasvua lukuunottamatta ihan sama ketä soittaa, en vastaa. Olen tullut nykyään tarkaksi oman ajan kanssa. Se parituntinen esim aamulla on omaa aikaa, saan fillaroida ihan rauhassa, kuunnella napeista äärimustaa metallia ja ladata omia akkujani.

Esim iphoneen on helppo kehittää riippuvuussuhde. Tsekkailla maileja, säätä, facebookkia, eri foorumeita, ebay, kaikki toimii laitteella pelottavan hyvin. Liian hyvin. Tarvin luuria kyllä duunissa ja päiväsaikaan homma perustuu siihen että puhun paljon puhelimessa. Mutta otan kyllä eri linjan siviilissä. Lopetan luurin kuskaamisen vapaalla joka paikkaan. Nyt vasta huomaa että jos nyt sitten vaikkapa ollaan nappuloitten kanssa jossain, koko perhe. Vastailen muutamaan puheluun niin niihin kuluu helposti illassa tunti aikaa. Se aika on jostain pois… Ei kenelläkään ole mulle niin kiireellistä asiaa etten voisi soittaa takaisin. Sori kaverit jotka jo nyt avautuvat kun en vastaa koskaan puhelimeen…

Jotain tekisi mieli rakentaakin… Klik tollaisista on tullut hyvää palautetta. Voisi olla kerrankin hiukan aikaa väkertää jotain, voisi tehdä samalla 2, toinen itselle ja toinen jälkikasvulle. Tai saa junnu kasata omansa itse.

Model: Bambi

Pieni pala tulevasta flackback setistä…

Pientä sanomista olisi fillaroimisesta liikenteessä ja siitä mitä pitää tehdä jos valot ovat punaiset !!!

Tiistaina alkaa varsinaissuomessa koulut. Monta pientä nappulaa taas liikenteessä. Onneksi ton ikäiset eivät saa käydä fillarilla Turussa mutta suojatietä monet joutuvat käyttämään.

Tänään jälkikasvun kanssa 2,5km matkalla kun ajettiin bmx radalle niin 2 hyypiötä meinasi ajaa päälle. Sinä pälvikaljuinen pelle primeralla joka lähdit sanaharkan jälkeen pakoon, häpeän sua ! Otetaan uusiksi matsi koska vain… Katkon kätesi ja työnnän ne perseeseesi.

Tästä edes alan tehdä pikkumatkat ns baarifillarillani, arvo 10,- Jos meinaan jäädä allesi niin heitän fillarin rahoitusyhtiön omistaman autosi tuulilasiin. Tai aina saattaa lähteä peili irti. Oma lajinsa sitten nämä vitun tuningpellet mitä inhoan enemmän kuin seppo hovia, ja se on paljon. Ajetaan lippis vinossa autolla joka on vuorattu feikkighiilikuidulla. Musiikki niin isolla että auto hajoilee liikenteesä. Luonnollisesti ei nähdä eikä kuulla mitään. Ei se paska auto spoilerilla miksikään muutu !

Kenelläkään ei voi olla niin vitun kiire säälittämään pikku työpaikkaansa ettei voi pysäyttää punaisiin tai päästää suojatietä fillaria taluttavaa nappulaa yli, olenko ihan väärässä? Mä en halua pilata kenenkään elämää ajamalla autolla yli. Mä pystyn hoitamaan kaikki itse aiheuttamani tilanteet fillarin kanssa liikenteessä mutta pienenpi liikenteessä liikkuja ei siihen välttämättä pysty. Lapsi opetetaan koulussa siihen että vasta kun valo on vihreä saa mennä yli. Autoilijoiden homma on pitää huoli siitä että punaisella ei taas ajeta.

Mua vituttaa tää aihe ihan oikeasti. Vaikea ihmisiä on kannustaa käyttämään fillaria enemmän kun liikenne on täyttä sekoilua.

Ei pitäisi olla vaikea homma !

Postauksen suora osoite, saa levittää.

http://www.viikate.org/blog/2010/08/polkupyoralla-liikenteessa/

Kuvailtiin pitkään suunniteltua jatko-osaa flashback kuvasarjaan Bambin kanssa. Kaluston äärirajoilla mentiin. En halunnut fiiliksen takia käyttää yhtään ulkoista valonlähdettä. Varsinkaan välähdyspäätä. 35/1.4L Canon riittää onneksi melko vähässäkin valossa ilman että herkkyyksiä tarvii ottaa ihan tappiin.

Ehkä yks mun häröimpiä settejä tähän mennessä… Omasta
Mielestä idea toimi kuin junan vessa, se riittääkin. Olen aina ollut vähän huono kuuntelemaan muiden mielipiteitä.

Monta omaa juttu tulkkia myös ens viikolla joten kuvapäivityksiä tulossa tiuhaan tahtiin…

Haussa olisi kuvauspaikka.

Tarvisin toimiston näköisen tilan, mieluusti sermikonttori tai sitten sellainen “pomon” takahuoneen näköinen tila. Myöskin mesta joka muistuttaisi strippibaarin pukkaria voisi käydä. Kuvia tulee nyt viimein isohko sarja joista ehkä joskus saan kasattua haluamani näyttelyn.

Myöskin mahdollisesti parille mallille paikka, tiedustelut sami miuku viikate piste org (ne kenen kanssa on jo juteltu/sovittu ovat tietty mukana). Proggis on täysin ei kaupallinen eikä raha liiku mihinkään suuntaan mutta kuvat myös mallin käyttöön.

Kuvista tulee myöhemmin näyttelyn tapainen joten kiinnostuneet yhteistyökumppanit näyttelypaikoist alkaen ovat tervetulleita.

Jos vähän käsittelisi kuvia mitkä on tekemättä.

En kuvaa häitä tms kinkereitä mutta ystäväpariskunnan hääpotretit otin kun he pyysivät. No ennen kuvausta aina hiukan mietin paikkaa ja selvittelen mitä siellä voisi kuvata. Katselin sitten netistä hiukan toisten hääkuvia josko sieltä tarttuisi mukaan jokin idea tai vastaava mitä voisi hiukan soveltaa.

En mitään sopivaa löytänyt, luotin siihen että tutun pariskunnan kanssa on helppo kuvata. Ja näin olikin.

Mutta aasinsilta tähän se että kun surffailin kuvia netistä niin on pelottavaa kuinka ihminen voi sanoa itseään valokuvaajaksi jos sattuu niin päättämään. Hirveää skeidaa on tarjolla ja vieläpä suhteelliseen kovaan hintaan.

Kunnia hääkuvaajille jotka homman osaavat, mä en siihen alkaisi. Hääkuvaus on vaativa laji joka tarvii olla tosissaan hanskassa. Ei ole saumaa alkaa lavastamaan tilanteita uusiksi. Monissa kuvissa mitä “valokuvaajat” myyvät on tökeröitä Lightroomissa käänneltyjä ja mustista kuvista pelastettuja otoksia joista itse en maksaisi mitään… Korvausta saattaisin vaatia.

Morsiammien ja sulhojen kannattaakin hiukan nähdä vaivaa ja maksaa kuvaamisesta jotta sen tekee tyyppi joka osaa edes peruskäsitteet valaisusta. Laitteistolla ei ole mitään merkitystä jos sitä ei osaa käyttää. Kun taas osaava kuvaaja tekee takuulla 600,- kameralla todella hyvät kuvat.

Mä en ole aikoihin tehnyt kaupallisia kuvauksia. Valokuvaus on hyvä harrastus mutta raskas laji duunina. Haluan keskittyä pelkastään harrastamaan ja tekemään kuvauksia jotka ovat mulle itselle mieluisia.

Ei muuta, hajaantukaa.

-Uniklubi-

Uusi kuu uudet kujeet.

Viikendi tai kulunut viikko oli suhteellisen raskas… Joka ilta laiturilla hippaloimassa ja kuvaamassa alkaa painamaan. Vähän kulunut olo…

Tän kuun kierrän juottolat kaukaa ja fillaroin kiinni sen mitä olen jäljessä tälle kautta.