Lisää X100 kuvaa. Edelleen pidänhtenä kameraostoksena ikinä.
Lisää Fujia
28. tammikuuta 2012
Tunnisteet: luokittelematon
Fuji X100
25. tammikuuta 2012
Model: Jodie
Ensimmäinen ns oikea setti Fujilla kuvattuna. Mulla oli laite joskus testissä mutta silloin ei ollut oikein aikaa perehtyä kunnolla. Kuitenkin jäi kaivamaan ja tarve isokennoiselle kameralle mikä kulkee mukana nätisti oli olemassa.
Kuittasin sitten jokin aika sitten ton Rajalasta omakseni.
Foorumeita kun olen ton osalta selannut niin ensimmäisenä hyppi silmään jutut hybridietsimestä. Etsin on kyllä todella näppärä keksintö, parasta on se että vaikka nyt sitten M9:iin verrattuna voi ottaa seuraavan kuvan nostamatta kameraa silmältä kun kuvan näkee nopesti sieltäkin.
35/2 Kinovastaava objekti on oikeastaan aika passeli jos kerran kiinteä lasi on. Taipuu vähän kaikkeen. Positiivinen yllätys oli myös syväterävyyden hallinta, ihan ok tavalla pääsee hallitsemaan aluetta. Varsinkin jos vielä käyttää kameran macropuolta.
Mutta yksi ominaisuus on tossa yli muiden ja se on koko/kuvanlaatu. Ensimmäinen kamera missä on järkevän kokoinen kenno ja mikä kulkee taskussa tai olkalaukussa muiden kamojen kanssa.
Linkissä lisää kuvia samasta setistä.
Tunnisteet: luokittelematon
Kalustovehtausta
6. joulukuuta 2011
Ensi kausi piti mennä samalla konkelilla mutta vaihtuu sittenkin. Merkki pysyy samana mutta malli muuttuu Reactoksi. 2012 Vuoden Reacto team värityksellä… Kuolaten odotan koska saapuu. Helmikuussa pitäisi tulla, sitten kiireen vilkkaan säätämään vahterukseen asentoa kohdilleen. Porissa sitten Lattomeriajossa ulkokäyttöön täysillä.
Kuvan Scultura olisi sopuhinnalla myynnissä, joko noilla kuvan Cosmiceilla tai sitten DT-Swissin R1900 kiekoilla. Kysy hintaa mailitse, sami miuku viikate piste org Vaihdossa mahdollisesti kiinnostaa tt-pyörä tai runkosetti.
Tunnisteet: luokittelematon
Fillarointi
20. marraskuuta 2011
Kiire viikendi. Tku-Tre-Lempäälä-Tre-Espoo-Kotka-Espoo-Turku
Kotona, väsynyt mutta onnellinen, tavataan sanoa. Messuja, shopauttelua, anoppilassa chillailua ja Kotkassa Wattbike skabat. Mietin että ihminen on kyllä idiootti kun ajaa autolla n. 600km (jos lasketaan matka Turusta edestakaisin Kotkaan), jotta saa ajaa jokusen minuutin fillarilla :) Mietin vielä lähtiessä onko tässä mitään järkeä. Mutta että olisikin harmittanut jos olisi skipannut. Loistohappening, oli jees turista fillaroinnista muiden fanaatikkojen kanssa ja ajaa hiukkasen kilpaakin.
Kotkan Huuma oli kyllä näyttävä paikka, viimeisen päälle puitteet kuntoiluun.
Wattbike oli mulle sinänsä outo laite, kävin sitä Skiexpossa siksi polkaisemassa jotta edes olisi ohut tuntuma millaisella laitteella pitäisi ajaa kilpaa. Wattbike on todella liki oikean pyörän tuntumaa ajaa, Wattbikessa on siis vapaaratas ja sikäli eroaa omasta talvitreenistä joka tapahtuu spinning Tomahawkilla. Lisäksi ei ollut mitään käryä millä tehoilla kannattaa lähteä ajamaan. Matka on lyhyt mutta liian kovalla vastuksella jalat katoaa. Lähdin sitten samalla fiiliksellä kuin ruoan maustamisen kanssa, pistetään reilusti ja katsotaan sitten. Aavistuksen kevensin lopussa jotta kadenssi pysyi tarpeeksi kovana, homma toimi ja yleisen luokan voitto.
Tuloksen kanssa ei sinänsä ole minkäänmoista tarvetta leijua. Mutta itselle ääritärkeä kokeilu. Tää määrää aika paljon ensi kesän leikkien suuntaa. Toki tosta tuli kipinä ajaa koko Wattbike sarja ja se onkin tarkoitus. Mutta ehkä mun rimpulalle ruumiinrakenteelle sopii sitten tollainen spinttimeininki. Olen vain pitkään miettinyt että tempoilukin oliki kiva kokeilla. Tämä sitten vahvisti totta tahtotilaa entisestään ja katsotaan nyt sekin kortti sitten kesällä, saapa ostaa yhden pyörän lisää. Se että onko siinäkään taas sitten loppupeleissä järkeä, en tiedä, mutta olen syyskuussa 2012 taas kokemuksia viisaampi. Itseasiassa olin jokin viikko sitten tuttavani Jari G:n kanssa lounaalla ja mietittiin että mitä meidän ikäiset voi tehdä ja mitä saa tehdä. Jari heitti näin, “ollaan sen ikäisiä että me voidaan jo tehdä ihan mitä itse halutaan”. Silloin se nauratti mutta noinhan se on.
Bloggailu on ollut harvaa, huomasin että yksi posti taaksepäin hehkutin autottoman hipin elämää. Se oli ja meni :) Itse asisassa tänään Espoossa kun pakkasin autoa tuli ihme fiilis kun farkkuun mahtuu tavaraa perälle loputtoman tuntoisesti. Hyvä ostos loppupeleissä, kokeillaan joskus uusiksi pelkkiä julkisia mutta tässä kohtaa se ei toiminut :)
Tunnisteet: luokittelematon
Looking for some motivation…
9. marraskuuta 2011
I haven’t blogged about anything as of late. Currently in search of motivation. I have a few projects in the works, but finding the time to both shoot and work out schedules with models seems like an overwhelming effort. I do, however, check out works by other photographers on an ongoing basis, in a search for inspiration for finding new directions and developing new themes in my own photography. I don’t consider myself a “guru” of any sort, but I generally possess the skill necessary for realizing my visions. Being that I consider myself to be in possession of adequate command of the medium in terms of technique, I’d like to develop the thematic content of my work. I constantly come across works that I find repetitive, as well as works where you can trace the gradual decline in the photographer’s motivation for her art and, as a consequence of this, the decline of quality in the photography itself.
Kat McDonald is someone whose work I res
So Kat, what is this all about ?
It all started with a Polaroid camera. I was four years old. I would merrily run around the house and out into the garden, taking pictures of my world, the world as I saw it. These pictures were everywhere around our family home: candid pictures; pictures often unwittingly spilling with emotion; pictures sometimes beautiful with artistic blur and a little left of centre; pictures of my pet bunny rabbit; pictures of ribbon-tailed kites dancing in flight; pictures of my father’s hands – overworked yet yielding; pictures of my brother’s guitar; pictures of flowers and goldfish; pictures of puddles and poodles; and pictures of the pretty blonde boy who lived across the street. My mother used to have to prise the Polaroid camera from my tiny fingers after I’d fallen asleep…
And the passion has never deserted me.
Thirty summers have risen and fallen, and I still look at the world around me through a viewfinder. I still see things differently, from most. I still see beauty in the mundane. I still look at beautiful faces and see how I would like to present them. Thirty summers later and I still hunger for the shadows and chase the light. I live for the light, that perfect light; that perfect face; that perfect moment, to capture that emotion and immortalize that emotion.
Perfect light cannot be switched on. Emotion cannot be switched on. Perfect light is found at 4am amid the neon rivers on the rain-stained streets of Manhattan. Perfect light is found beneath the watery winter sunshine in a Scottish forest on a crisp December morning. Perfect light is that sharp blade of light breaking through bedroom curtains, like a headrush, the morning after the party. Perfect light is the rainbow found on the floor as light is refracted through an abandoned glass of water on the window sill mid-July.
I am an artist and a cannibal. I am constantly devouring everything around me… every face, every location, every dream. Thirsty for new light, new faces and new surroundings. I do not like harsh, artificial light and the confines of a studio. To me, these aspects of photography do not inspire, or stir creativity. To me, they kill it. Give me the outdoors, the unpredictability of natural light. Give me unpredictable weather. I am from Scotland, unpredictable weather is wonderfully predictable. I live for those moments because that’s where the real magic happens… like the unexpected thunderstorm or otherworldly cameo appearance of a rainbow during a fashion shoot. I live for these moments. They shape and inspire me. I feed off that. I feel alive.
The essence of emotion can only be captured with patience. I wait, and I watch. I wait for that magical moment when the subject seems lost within themselves; lost in a wave of nostalgia or the rhythm they walk to. I wait until it is almost tangible, visceral, then I shoot.
When I shoot I become someone else. The passion, the addiction to beauty takes a hold of me, possesses me, and I shoot. I shoot until that moment passes – that perfect moment, that perfect feeling is immortalized – and a new one begins.
Inspiration comes from the world around me. Inspiration comes from within. Within the surreality, hysteria and beauty in my imaginarium: a strange and wonderful pastiche of excerpts of my dreams and flashbacks of memories, passages of books I have read, torn pages of vintage Italian Vogue I have avidly collected, scenes from the films I have seen, memories of places I have travelled to, and flitting thoughts of places I have yet to visit; a world where anything and everything is possible. The genius of Hedi Slimane, Helmut Newton, Annie Liebowitz, Anton Corbjin, David Bailey, Cecil Beaton and Bob Carlos Clarke have all inspired me and shaped me. Moving images from Polanksi, Vadim, Fellini, Bertolucci, Warhol, Fassbinder and nouvelle vague cinema are also a huge inspiration to me.
Every day I am inspired.
Every day I dream.
Little by little, day by day, I turn my big dreams into little realities. I constantly set myself projects: projects to refresh my portfolio and keep it dynamic and pulsating. One such undertaking is my ‘365 Day Polaroid Portrait Project’ which constitutes taking one self-portrait every day. Many others have done this before me, but I have a twist. These images are taken (and edited) solely using the iconic iPhone 4 and using a plethora of photo editing apps that can be downloaded from the iApple Store. Upon completion of this quest of self-discovery I will publish all 365 images in a mini-book which will be available to buy from my website.
My latest book project is entitled ‘A Different Take’ and it is a celebration of the diversity of people. As each page turns, a new face appears. People: some I know, some I don’t. Each person will then be asked to describe themselves in 4 words. This will be the title of their portrait. Again, this book will be available to buy from my website. The book launch will be heralded by an exhibit of a choice selection of portraits. This project is still in its infancy, it only began on 1st March 2011.
This innate addiction to beautiful imagery that courses through my veins, bleeds into other aspects of my life, by way of music and written word. Not only do I paint with light, I also paint pictures with words and song.
I grew up in a house full of music and love. A house furnished with books: books that I regarded as my friends. That circle of friends amassed and my hunger for written imagery remains urgent and steadfast. A house blessed with music: an old piano, guitars and violins. A house teeming with art: a house fragrant with linseed oil. To grow up in this creative and nurturing environment, full of love and an undying appreciation of art, music and beauty was a blessing.
As a child, having access to Leica, Pentax and Bromica cameras was something I never took for granted. They were my soulmates and I treated them with respect. Memories of the smell of bromide in a wardrobe, light sealed out by way of masking tape, serving as a makeshift darkroom with my brothers (also photographers) was fun and remain imprinted as some of my happiest memories.
Memories of a warm, nurturing and creative home: memories of devouring coffee-table books and technical manuals; memories of drawers full of reels of film – reel upon reel of trial and error and self-directed learning.
This is who I am, and what has shaped and inspired me to create the pictures I make today.
http://www.facebook.com/KatMcDonaldPhotography
http://katmcdonald.daportfolio.com
Ehkä seuraavaksi haastiksen omaista juttua malleista ketkä inspiroi.
Tunnisteet: luokittelematon
Autoton
18. lokakuuta 2011
Ensin pakollinen valokuva. Model: Jodie
Välillä on hiukan ikävä studiokuvaamista mutta yleensä kaipuu menee pian ohi… Motivaation kanssa on pientä hakua edelleen.
Mutta tänä päivänä on tyylikästä ja in olla cityhippi kenellä ei ole autoa… Katsastusmies teki mustakin sellaisen. Olen itseasiassa pitkään katsellut autoa, taas vuorostaan uudehkoa vaihtoehdoksi tälle 500e auton tilalle. Tosin 1.5 vuotta minkä edellinen 500e auto palveli, ja jätti myydessäkin 350e käteen oli taloudellisesti loistava sijoitus. Kulut minimaaliset eikä huoltoihin mennyt rahaa. Taisi olla remppakulut alle 100e koko aikana + 1 katsastus. Aika halpaa sanoisin.
Nyt sitten ekan viikon jälkeen ei olekaan tullut mitään älytöntä kaipuuta omistaa autoa. Varsinaista oikeaa tarvetta ei ole tullut vielä vastaan, olen muutenkin syksyn aikana opetellut säätämään julkisilla ilman totaaliraivaria ja se on loppupeleissä aika näppärää. Jossain kohtaa auto on pakko ostaa jo vaikkapa pelkän treenaamisen takia, ukin pyöräputkeen pitää talven aikana muutama kerta päästä ja siihen ei julkiset taivu. Mutta sanotaanko että ihmeen helppoa on elo ilman autoakin.
Isoissa marketeissa on toki safka hiukan halvempaa mitä lähikaupassa, mutta, entäs sitten se aika kun säädän keskustan ulkopuolelle markettiin, tappelen siellä puolituntia ja sitten ruuhkassa kotiin. Vaihtoehtona ostaa kamat nopeesti lähikaupasta ja kävellä 5min kotiin. Tarvii laskea hinta sille kauppareissulle tuhraantuneelle ajalle myös.
Mutta kyllä mä pian taivun mukavuudenhaluisena autoon mutta tällä hetkellä on fiilis tämä…
Ja jotain fillaroinnistakin. Tällä kertaa kesäkuntoon kuuri on jo nyt päällänsä, ei pitäisi ainakaan tulla sitten kesä puskista. Ostin kotiin oman Tomahawkin joten nyt ei voi enään syyttää keliä jos ei saa treenitunteja tarpeeksi. Missään kohtaa ei ole tarkoitus treenata pelkkää sisätreeniä mutta hyvä lisä toi on. Maasturi pysyy talven ohjelmassa ja reissut Uudenkaupungin putkeen alkaa taas ja Röret Runt 300 olisi tarkoitus ajaa tammikuussa.
Ja jottei haasteet loppuisi niin Wattbike setti poljetaan myös ja ens kesä sitten lisenssillä maantiekisoja niin paljon kuin aikataulu antaa periksi + ehkä pari tempoa :) Aika-ajon kokeilu tosimielessä on kiinnostanut pitkään. Lähinnä siksi kun pitkät +200 km matkat ei niinkään ole se mun suurin suosikki mutta ~150 ja alle on matka millä pystyy hyvin vielä voimaa säätämään. Ja alle 50km spurteissa lentää laatta ennenkuin tarvii lopettaa puristaminen. Tosin aika-ajossa ei ole mitään käsitystä kunnosta versus muut mutta sehän on helppo selvittää. Mutta mutta, kevääseen ei ole loppupeleissä pitkä matka jos puhutaan kisakunnon rakentamisesta. Lattomeriajossa sitten saa alustavan käsityksen missä mennään ja TDH tarvii alittaa vaikka sitten sekunnilla se 4 tuntia.
Tunnisteet: luokittelematon
Tekis mieli reissuun
9. lokakuuta 2011
Jotain retkeä tekis mieli taas säätää. Tällä kertaa voisi olla kerrankin aikaa säätää trippi New Yorkiin. Ajatuksena alustavasti olla 10 päivää reissussa. Matkustamiseen tuhraantuu kuitenkin sen verran aikaa ettei pikavisiitti palvelu tarkoitusta.
Muutamaa vinkkiä peräänkuuluttaisin, tiedän että näistä on pilvin pimein hyviä keskusteluita netti täys mutta silti parit omakohtaiset kiinnostaisi kuulla.
-Lähinnä majoitus Manhattanilla, järkevällä sijainnilla.
-Fillarin vuokraus, sekä citykonkeli että kilpuri. Fillari voisi olla liikkumiseen kohdallaan mutta lisäksi haluan käydä pari hc-lenkit liikenteen seassa oikealla pyörällä.
-Muuta/huomioitavaa/vinkkejä/ottaisiko joku mut + 1 hlö johkin nurkkaan maksua vastaan asumaan :)
Fillarikausi alkaa täällä olla maantien osalta paketissa joten pysyy mieli terävänä kun olisi jotain mitä odotella, ajatus siis tehdä reissu keväällä.
Tunnisteet: luokittelematon
Syksy ja talvi
30. syyskuuta 2011
Model: Bambi
Pitäisi olla syksyn lämpöennätys. Tarkoittaa että tästä on suunta vain kylmempään. Mitäs nytten, tietoisesti olen siirrellyt ajankohtaa jolloin maastofillari pitää ottaa täysin maantiekonkelin tilalle. Onko pakko jos ei halua?
Pahinta on tieto siitä että uusi kilpurikin ens kesäksi on jo tiettävästi kotosuomessa. Odottaa vain kortin kultaista kilausta, numerot tililtä toiselle vilahtavat ja uutta mustaa hiilaria saapuu seinälle… Konkeli rakentuu osin vanhasta ja osin mahdollisesta uudesta. Kiekot ovat jo seinällä, Mavicin 50mm korkeat Cosmic Carbonet. Hiililarikiekon ujellus on kyllä pervon seksikäs ääni hiljaisella metsätaipaleella.
Muttan ongelmaksi tulee että mitä talvella tehdään kun tarvii kokeilla kuka on kuka? Miten tyytydän talvella sairaanloisen kilpailuviettini? Mikä olisi sellainen juttu jossa pääsee päästämään kaikki höyryt pihalle. Kuuntelin tossa Rammsteinia ja tuli mieleen että olispas kiva uida kilpaa, Lindeman kun on käsittääkseni joskus uinut isolla tasolla kilpaa Saksassa. Mutta kun enhän mä osaa uida niin homma kuivui kasaan jo ajatusasteella.
Jäljelle jää lajeista joissa voisi olla edenjonkinmoinen mahdollisuus pärjätä Wattbike sisäskabat. Näppärä keino vaikka sitten nolata itsensä jos ei muuta.
Mutta jokin tapa kilpailla tai koetella rajojaan tarvii löytää talveksi, pakko ! Lautailu olisi yksi mitä voisi taas kokeilla. Vaikkakin Turussa ei kauheita kalliovuoria ole olisi Hirvensalon alpit 10min matkan päässä ja yberpätevä kaveri lähipiirissä jonka uskon että saisin houkuteltua mua opettamaan… Jos ei skabailuun niin itsen voittamiseen voisi olla jees laji. Ja loistava tekosyy paeta koko pesueen kanssa välillä johkin puhelimen tavoittamattomiin.
Noin saakin sitten kevään pian käsille. Kevääksi kiinnostaisi sitten taas määrätietoinen treenaus aika-ajon ihmeelliseen maailmaan, kaikki vinkit niksit tervetulleita…
Tunnisteet: luokittelematon
Valokuva
26. syyskuuta 2011
Model: Jodie
ps. Voisin tarvia suihkukaapin / lasiseinän joka kestää nojaamista kuvaamiseen. Myöskin pariskunnalle kuviin tarvis.
sami miuku viikate piste org
Tunnisteet: luokittelematon
Sin City
20. syyskuuta 2011
Model: Jodie
Assari: TheLankinen
Kiitos mallille ja assarille. Tässä setissä oli oma säätämisensä aikataulujen kanssa + kelin. Fillaroijana harvoin toivon sadetta mut tähän settiin tarvi sellaisen. Muttai taas liikaa sadetta eikä liian vähää… Myökin kellonaika aika ronkeli jotta on vähemmän väkeä ja sopivan pimeää.
Lisää kuvaa tulossa, myöskin loistava making of setti, tnx Antti. Unohtamatta luottomallia joka on aina minuutilleen siellä missä tarviikin.
Muutakin vastaavaa vallitsevan valon kuvaa tulossa…
Tunnisteet: luokittelematon
Päivän kuva
18. syyskuuta 2011
Tunnisteet: luokittelematon
Valokuva
12. syyskuuta 2011
Model: Annika
Tunnisteet: luokittelematon
Päivän kuva
1. syyskuuta 2011
Jos vaikka valokuva välillä. Samaisesta taannoisesta metsäsetistä. Turussa on huomisesta alkaen Rajala Pro Shopin ikkunassa jotain kuviani näytillä. Jos matka käy ohi niin voipi käydä tsekkaamassa. Oikeestaan aika kivat kuvat omasta mielestä, hyvä leikkaus kuvista. 6-7 Vuoden aikaväliltä. Vähän uutta ja vanhaa.
Tunnisteet: luokittelematon
Saatana saapuu Moskovaan
26. elokuuta 2011
Saatana saapuu Moskovaan promoa.
Pitkästä aikaa kiva tehdä jotain erilaista kuvaa. Arvelinkin että elementit olisi mielenkiintoiseen ja terveellä tavalla erilaiseen kuvaan sun Senja kyseli että ehtisinkö kuvaamaan.
Mä olen aina tykännyt mykkäleffan meiningistä ja niissä olevista kostuumeista ja kaikista releistä. Samoin kun olen taas Lassin juttuja nähnyt Mundus, Snake Oil jne muodoissa niin tääkin proggis herätti kiinnostuksen.
Taiteellinen vapaus ja teatteritaustaiset ihmiset on aina hyvä yhdistelmä. Tällöin on mallin ohjaus älyhelppoa eikä aikaa menee askarteluun. Tukee entisestään mun ajatusta siirtyä pelkkiin kokeneisiin malleihin. Tyhjät arvat ei kiinnosta.
Postauksen kuva on mun ehdoton suosikki setistä. Hyvä kuva ei tarvi kantavaa ajatusta eikä mitään järkevää sisältöä. Tästäkin voi olla eri mieltä mutta sekään ei vaikuta :D
Tunnisteet: luokittelematon
Saatana tulee Moskovaan
24. elokuuta 2011
Jotain valokuvaamista…
Olen sanonut ettei mua saa kuvaamaan mitään kaupallista huttua enään millään rahalla. Eikä saa edelleenkään, mutta sitten jos setti osuu tarpeeksi lähelle omaa intressiä niin tilanne voi olla toinen.
Lassi ja Senja ehdotti tänään erästä kuviota ja mietittyäni n 2 sek olin niin mukana…
Tykkään ihan jäätävästi jutuista jotka inspiroi mua tekemään kuvaa. Olen Lassille tehnyt kuvaa monessa eri jutussa, periaatteessa peruskuvaa mutta sisältö inspiroi ja se taas pistää tekemään aina sitä omaa parasta. Nyt on lisäksi miljöö mun puolella, kotikenttäetu jolloin tiedän paikan etukäteen ja muuttujia ei pitäisi olla.
Kovaa shittiä siis tulossa,
Tunnisteet: luokittelematon